Kokemus kehollisista oppimismenetelmistä pianonsoiton opetuksessa

Abstract

Tutkimukseni tarkastelee kolmen tutkimusinformanttina toimineen soitto-oppilaan kokemuksia ohjaamiltani pianotunneilta, joiden keskiössä oli kehontiedon lisääminen kehollisten oppimismenetelmien avulla. Työni tavoitteena oli kartoittaa kehollisen oppimiskäsityksen merkitystä pianonsoiton oppimisen kontekstissa ja selvittää, miten kehontiedon lisääminen voi tukea pianonsoiton oppimista ja soittoharrastuksen mielekkyyttä.

Kvalitatiivisen fenomenologisen tutkimukseni aineisto koostuu oppilaille tekemistäni teemahaastatteluista, jotka toteutettiin tutkimusjaksolla pidettyjen pianotuntien yhteydessä sekä tuntien empiirisestä ja osallistuvasta havainnoinnista, jota tuki tunneilla kuvattu videomateriaali. Aineistosta tehtiin päätelmiä nojaten teoreettiseen viitekehykseen, joka koostuu kehollisuuteen liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta ja kehon fenomenologian filosofiasta. Erityisesti musiikillinen keksiminen, mukaan luettuna improvisaatio, musiikillinen tarinankerronta sekä ilmaisun ja liikkeen yhdistävät verbaaliset ja fyysiset metaforat osoittautuivat hyviksi menetelmiksi lisätä yhteyttä omaan kehoon, laajentaa harjoittelumenetelmiä luovaan toimintaan, kartuttaa erilaisia ilmaisuun vaikuttavia liikkeitä ja kosketustapoja, lisätä musiikillista ymmärrystä sekä avata ilmaisun käsitettä. Oppimiskokemusten sanallistaminen ja reflektointi muodostuivat olennaiseksi osaksi tiedon muodostusta ja taitojen syventämistä, mikä vaikutti merkitykselliseltä oppilaiden itseohjautuvuuden ja tiedon soveltamisen kannalta.