Asiakkaiden tarpeet sosiaalihuoltolakiesityksessä

Abstract

Tutkimus tarkastelee asiakkaiden tarpeita nykyisen vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain lakiesityksessä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka asiakkaiden tarpeita määritellään lakiesityksessä ja onko lakiesityksen asiakkaiden tarpeiden määrittelyissä nähtävissä yhteys tarveteorioihin. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille ja lisätä tietoa millaisena asiakkaiden tarpeet nähdään sosiaalihuollossa.

Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu ihmisten tarpeita käsittelevistä teoreettisista jäsennyksistä sekä tarveteorioista. Aineiston analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi, jossa vuorottelevat aineisto- ja teorialähtöisyys. Tutkimuksen tieteenfilosofinen viitekehys on kriittinen realismi.

Analyysin perusteella sosiaalihuoltolakiesitys sisältää useita viittauksia asiakkaiden tarpeisiin ottamatta kantaa mitä asiakkaiden tarpeilla tarkoitetaan. Näissä yhteyksissä on nähtävissä lakiesityksen sisältämä ajatus asiakkaiden tarpeista sosiaalihuollon toiminnan lähtökohtana. Asiakkaiden tarpeisiin viitataan asiakkaan etuna ja oikeutena saada tarpeitaan vastaavia palveluita sosiaalihuollosta sekä sosiaalihuollon ammattilaisten työskentelyn sekä organisoinnin tulee lähteä asiakkaiden tarpeista. Lakiesityksessä asiakkaiden tarpeita ei nähdä toiveina tai vapaasti valittavina oikeuksina. Lakiesityksen määrittelyt asiakkaiden tarpeista jäävät yleisluonteisiksi, mutta koostuvat useammista tekijöistä ja kattavat biologiset, psykologiset sekä sosiaaliset tarpeet. Lakiesityksen määrittelyt asiakkaiden tarpeista liittyvät elämän edellytysten toimintoihin, tekemiseen ja itsensä kehittämiseen, vuorovaikutussuhteisiin sekä osallisuuteen yhteiskunnassa, toimintakykyyn ja terveyteen, turvallisuuteen sekä vakaisiin olosuhteisiin ja omannäköisen elämän elämiseen sekä päätäntävaltaan omasta elämästä. Analyysin perusteella lakiesityksen määrittelyt asiakkaiden tarpeista rinnastuvat tarveteorioihin ja teoreettisiin jäsennyksiin ihmisen tarpeista. Lakiesityksessä asiakkaiden tarpeet määritellään, mutta asiakkaiden tarpeiden nähdään myös mahdollisesti muuttuvan yhteiskunnan muuttuessa sekä eri kulttuuritaustaisilla voi olla erityisiä tarpeita.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sosiaalihuoltolakiesitys ohjaa sosiaalihuoltoa keskittymään asiakkaan tarpeisiin, joiden tulee olla koko sosiaalihuollon toiminnan lähtökohta. Lakiesityksen tarpeiden määrittelyiden ja tarveteorioiden välinen yhteys on merkittävä, koska siten lakiesityksen tarpeiden määrittelyt saavat tukea tieteessä jäsennetyistä ihmisen tarpeita koskevista teorioista.