Ruumiillisuuden diskurssit Helsingin Sanomien henkilökuvasarjassa

Abstract

Tämä tutkimus selvittää ruumiillisuuteen yhdistyviä diskursseja Helsingin Sanomien julkaisemassa henkilökuvasarjassa ”Sielu & Ruumis”. Tutkimuksessa lähestytään ruumiillisuutta ja siihen kytkeytyviä ilmiöitä diskurssintutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnetään myös diskurssi-identiteetin käsitettä, joka havainnollistaa ruumiillisuuden kokonaisvaltaista luonnetta osana ihmisten identiteettiä. Tutkimuksen pääpaino on lingvistisessä diskurssintutkimuksessa, joten tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia diskursseja ruumiillisuuteen yhdistyy ”Sielu & Ruumis” -henkilökuvissa? 2. Millaisin kielellisin piirtein henkilökuvissa kuvataan henkilöiden identiteettiä ruumiillisuuden näkökulmasta?

Aineistona tutkimuksessa toimii Helsingin Sanomissa julkaistu, Maria Mustrannan kirjoittama henkilökuvasarja ”Sielu & Ruumis”. Aineiston henkilökuvat on julkaistu vuonna 2020 eli niitä on yhteensä 12, ja ne on kerätty Helsingin Sanomien kuukausiliitteen verkkoversiosta. Analyysimetodina tutkimuksessa on lingvistinen diskurssianalyysi, jossa kielellisesti perustellun analyysin pohjalta muodostetaan aineistossa ilmeneviä diskursseja ja tarkastellaan niitä diskursiivisina kokonaisuuksina. Analyysin pohjalta tutkimuksessa ilmenee kolme selkeää diskurssia: ruumiillisuus osana minäkuvaa, dynaaminen ruumiillisuus sekä ruumiillisuuden sosiaalinen ulottuvuus.

Tutkimuksessani selvisi, että ruumiillisuus käsitetään tutkimukseni kontekstissa kolmitahoisena: omakohtaisena, muuntuvana sekä sosiaalisena ilmiönä. Ruumiillisuus osana minäkuvaa -diskurssia rakentavat kielellisesti yksikön ensimmäinen persoona, adjektiivit sekä kopula- ja omistuslauseet. Dynaaminen ruumiillisuus -diskurssissa korostuvat intransitiivisuus, sisältösanat sekä adverbiaalilauseet. Ruumiillisuuden sosiaalinen ulottuvuus -diskurssissa toteava lausetason ilmaisu vuorottelee konkreettisemman kuvailun kanssa. Diskurssi-identiteetit vuorottelevat yksityisten sekä julkisten, yleisesti tunnistettujen identiteettien välillä riippuen diskurssista. Näin ollen tutkimus tukee osaltaan aiempien tutkimusten huomioita ruumiillisuudesta, mutta tarjoaa samalla oman tuoreen näkökulmansa ilmiön tutkimuskentälle.