Lasten oikeuksien heikentyminen lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus heikentää lapsen oikeuksien toteutumista lastensuojelussa. Tarkoituksena on selvittää, kuinka lapsen mielipiteen selvittäminen ja huomioon ottaminen, lapsen oikeus saada tietoa omasta tilanteesta ja lapsen oikeus tavata läheisiään sekä sosiaalityöntekijäänsä toteutuvat, kun sosiaalityöntekijä vaihtuu. Tutkimustehtävää tarkastellaan nuorten ja nuorten aikuisten näkökulmasta ja kokemuksista. Tutkimusaineistona on Pesäpuu ry:n julkaisema 101-kirjettä julkaisu (2020). Julkaisussa tuodaan näkyväksi, millainen rooli lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on ollut lastensuojelun asiakkaille ja millaisena sosiaalityöntekijän vaihtuvuus näyttäytyy nuorille. Julkaisu kokoaa yhteen nuorten näkemyksiä, kokemuksia ja ajatuksia lastensuojelusta, erityisesti sijais- ja jälkihuollosta. Pesäpuu ry on kerännyt kirjeet avoimella verkkolomakkeella lokakuun 2019 ja tammikuun 2020 välisenä aikana. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua ja tarkasteltu tutkimusaineistoa faktanäkökulman mukaisesti. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden myötä lapsen oikeudet heikentyvät lastensuojelussa. Kuulluksi tulemisen toteutumista varjostivat sosiaalityöntekijän heikot resurssit, jotka näyttäytyivät ajanpuutteena, kiireenä ja suurina asiakasmäärinä. Lisäksi nuoren oma mielipide sivutettiin, kun sosiaalityöntekijän vaihtuvuuden myötä näkemys nuoren tilanteesta perustui ulkopuolisten tahojen arvioon. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden myötä nuoren tiedonsaannissa oli myös puutteita. Pahimmassa tapauksessa nuori ei tiennyt, kuka hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä on ja mistä hänet tavoittaa. Nuoret myös kokivat, ettei heille kerrota perusteluita päätöksille eikä tieto kulje työntekijän vaihtuessa. Sosiaalityöntekijän vaihtuvuus heikensi myös kahdenkeskisten tapaamisten toteutumista. Sosiaalityöntekijällä ei ollut aikaa kahdenkeskisille tapaamisille, vaan usein tapaamiset rajoittuivat pakollisiin asiakassuunnitelmapalavereihin. Vähäisen yhteydenpidon vuoksi nuoren ja sosiaalityöntekijän välinen luottamussuhde ei päässyt kehittymään, eikä nuori ole kertonut esimerkiksi kokemistaan epäkohdista sijaishuollossa. Sosiaalityöntekijän vaihtuvuus ei heikentänyt lapsen läheisten ihmissuhteiden pysyvyyttä.