”Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa" : moniammatillisen yhteistyön tarkastelua lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on moniammatillinen yhteistyö lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää hyvin toimivan moniammatillisen yhteistyön edellytyksiä ja näiden edellytysten toteutumista haastattelemalla lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin moniammatillisen tiimin työntekijöitä. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Mitkä ovat työntekijöiden mukaan hyvin toimivan moniammatillisen yhteistyön edellytykset? 2. Miten ne ovat työntekijöiden mukaan toteutuneet tiimi- ja verkostotyössä? Aineiston analyysissa on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettisina käsitteinä ovat moniammatillinen yhteistyö, tiimi sekä reflektiivinen ja kollektiivinen asiantuntijuus. Teoreettisena taustana tutkielmassa on Isoherrasen moniammatillisen yhteistyön kehittämismalli (2012, 149-152). Aineiston analyysissa tuloksia tarkastellaan kehittämismallin kautta. Sen lisäksi analyysissa tarkastellaan sitä, kuinka reflektiivinen ja kollektiivinen asiantuntijuus moniammatillisessa yhteistyössä näyttäytyvät. Moniammatillista yhteistyötä on katsoakseni edelleen relevanttia tutkia, sillä asiakkaiden moninaisissa ja haastavissa tilanteissa ammattiosaamisen yhdistämiseen on tarvetta. Lisäksi tulevaisuuden palveluiden suunnittelussa yhä enemmän toimintaa tullaan organisoimaan erilaisten yhteistyömuotojen ympärille. (esim. LAPE-ohjelma 2020-2022; Pärnä 2012, 48.) Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hyvin toimivassa moniammatillisessa yhteistyössä luottamuksella, yhteisvastuulla sekä asiantuntijaroolien välisellä joustavalla yhteistyöllä on tärkeä rooli. Ollakseen hyvin toimivaa, yhteistyön tulee sisältää myös sujuvuutta yhteisessä tiedon kokoamisessa sekä mahdollisuutta muodostaa kollektiivista tietovarantoa eri asiantuntijoiden kesken. Näiden lisäksi hyvin toimivassa moniammatillisessa yhteistyössä jäsenellä tulee olla erilaisia taitoja ja valmiuksia. Jäsenen taitovaatimukset pitävät sisällään reflektiivisen arvioinnin-, taitavan keskustelun- ja dialogin taidot. Nämä taidot arvioidaan toteutuvan yhteistyössä pääasiassa hyvin. Tiimin sisällä luottamus on korkealla tasolla, mutta verkoston kanssa luottamukseen aiheutuu säröjä erityisesti sen johdosta, että verkostossa esiintyy toisinaan yhteisvastuun ongelmia yhteisen asiakkaan asiassa. Vastuiden selkeyttämiseen katsottiin kuitenkin olevan tarvetta sekä tiimin että verkoston kanssa. Joustavan asiantuntijarooleissa toimimisen katsottiin sujuvoittavan työskentelyä. Roolirajojen ylityksiä tiimin sisällä tehdään, mutta moniammatillisissa työntekijöissä on työntekijäkohtaista vaihtelua siinä, kuinka joustavasti he toimivat rooleissaan. Roolirajojen ylitykset ovat sujuneet hyvin, mutta rooli- ja tehtäväjaossa tarvitaan kuitenkin selkeyttä. Reflektiivinen ja kollektiivinen asiantuntijuus ilmenevät aineiston perusteella yhteistyössä verkoston kanssa, jolloin arvioinnin vastuutyöntekijällä on usein tietoa kokoava rooli. Tällöin työntekijä pyrkii huomioimaan moninäkökulmaisuuden muodostaessaan kollektiivista tietovarantoa asiakkaan tilanteesta. Ulkopuoliselta verkostolta kaivattaisiin enemmän reflektiivistä ja kollektiivista asiantuntijuutta sekä jaettua johtajuutta, jolloin verkostoneuvotteluissa kuultaisiin tasapuolisesti kaikkien näkemyksiä. Kuitenkin esimerkiksi ajanpuute ja epätietoisuus mitä toisten asiantuntijuus pitää sisällään, luovat haasteita yhteistyölle. Tiedonkulussa asiantuntijoiden kesken on edelleen kehitettävää, siitä huolimatta, että esimerkiksi sähköistä tiedonkulkua on kehitettykin. Moniammatilliseen yhteistyöhön aiheutuu haasteita siitä, ettei kaikilla työntekijöillä ole oikeutta päästä lukemaan yhteisen asiakkaan tietoja. Ulkopuoliselta verkostolta toivottaisiin toisinaan asenteiden muutosta moniammatillista yhteistyötä kohtaan, jolloin vastuu ei pääsisi toisinaan jakautumaan epätasaisesti ja painottumaan palvelutarpeen arvioinnille. Tähän tarvittaisiin selkeämpää yhteistä linjaa. Asiantuntijoiden välillä pitäisi käydä enemmän avointa keskustelua vastuista ja yhteisen työn tavoitteista. Tarvetta olisi myös tehdä verkoston kesken tutuksi kunkin asiantuntijan työnkuvaa ja mahdollisuuksia, jotta yhteisvastuu voisi toteutua paremmin.