Amelien silmä : kuuluminen ja taiteen mikropolitiikka

Abstract

Ei-representationaalisia tutkimusmenetelmiä pohtiessaan Derek McCormack (2015, 90) toteaa, että ei-representationaaliseen teoriaan kuuluu alttiiksi asettuminen maailmalle ja siihen sisältyville prosesseille. Tutkimusta tehtäessä on tiedostettava, ettei etukäteen voi tietää, mitä tutkimuksen toteuttamisen olosuhteissa, juuri tietyssä paikassa tiettynä hetkenä, tulee lopulta tapahtumaan. Kokeilu ja prosessuaalisuuden hyväksyminen toisaalta mahdollistavat uuden syntymisen. Artikkelissa tarkastellaan kuulumisen taideperustaista tutkimusta uusmaterialistisessa kehyksessä. Hahmotan taideperustaisen tutkimushankkeen kirjoitustyöpajan toiminnasta kuulumisen sommitelmia ja pohdin tarkemmin kuulumisen poliittisia ulottuvuuksia, jotka eivät ole yksilöiden tai ryhmien politiikkaa, vaan taiteen mikropolitiikkaa. Analysoin taideperustaisen työpajan tiedonmuodostusta käyttäen esimerkkinäni työpajatilannetta ja siihen liittyvää visuaalista runoa sekä taiteen mikropolitiikkaa tutkimushankkeen organisoiman taidenäyttelyn vastaanottoa pohtimalla.

Adopting a Deleuze-Guattarian framework, this article discusses a practice-based study in which the notion of belonging was explored with recruited participants through the material practices of art making. The article addresses the relations between art and politics and focuses on art encounters as material and sensual encounters. After establishing the approach, I look at the micropolitical, the capacity to affect and be affected in transformative art encounters. I focus on a single example taken from the multiplicity of art works created in the writing workshop under scrutiny, a visual poem, as well as the responses of exhibition visitors collected by the research team.