Opetussuunnitelman mallin jäsennys: sisältö ja pedagogiikka kokonaisuuden rakentajina

Abstract

Kvalitatiivisen tutkimukseni tehtävänä on kirjoitetun opetussuunnitelman mallin jäsentäminen oppiainesisältöjen ja pedagogisten piirteiden näkökulmista. Tutkimukseni tarkoituksena on hahmottaa suomalaisen perusopetuksen opetussuunnitelman ilmentämiä sisällön ja pedagogiikan muotoja ja pyrkiä niitä analysoimalla rakentamaan kokonaiskuvaa opetussuunnitelman rakenteesta ja sen kehittämismahdollisuuksista nykyisten ja tulevaisuudessa yhä merkityksellisemmiksi arvioitujen tiedollisten ja pedagogisten intressien suunnassa. Tarkastelen kirjoitettua opetussuunnitelmaa osana opetuksen ohjausjärjestelmää, jolloin sillä on opettajan toimintaa ohjaava hallinnollisjuridinen, tiedollinen ja pedagoginen luonne. Opetussuunnitelman mallin lähestymistapoina käsittelen didaktisia koulukuntia, opetussuunnitelma- ideologioita sekä opetussuunnitelma-determinantteja. Jäsennän opetussuunnitelman mallia kahden perusaineksen, sisällön ja pedagogiikan, lähtökohdista. Opetussuunnitelman sisältöä määrittävät erilaiset tiedon muodot ja tiedonkäsitykset. Sisällön esittämisen vaihtoehdoiksi voidaan määritellä eritelty ja integroitu sisältö. Opetussuunnitelman pedagogiikka määrittyy puolestaan oppimis- ja opetuskäsitysten pohjalta. Opetussuunnitelman sisältämä pedagogiikka voi olla avointa tai suljettua riippuen pedagogisen vapauden asteesta. Pedagogiikkaulottuvuuden tarkasteluun liittyvät myös formaalin koulutuksen ja informaalin oppimisen väliset rajapinnat, jotka on huomioitava koulupedagogiikan ja sen myötä opetussuunnitelman kehittämisessä. Tutkimuksen aineisto muodostuu kahdesta opetussuunnitelman peruste-asiakirjasta: Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994 sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänäni olen käyttänyt teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Analyysin tavoitteena on yhtäältä selvittää, rakentuuko opetussuunnitelmien rakenne eli malli erillisten ja toisistaan riippumattomien elementtien varaan vai muodostavatko eri osatekijät yhtenäisen ja koherentin kokonaisuuden. Toisaalta tarkoituksena on selvittää, millaisia pedagogisia piirteitä opetussuunnitelmat sisältävät. Lähtökohtanani ei ole peruste-asiakirjojen systemaattinen vertailu, mutta kahden hyvin erilaisen asiakirjan analyysi perustuu välttämättä myös niiden välisten eroavaisuuksien tarkasteluun. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että analysoidut opetussuunnitelman peruste-asiakirjat ovat sisällöltään pääasiallisesti eriteltyjä: eri osa-alueiden väliset rajat ovat jyrkät, opetussuunnitelmat ovat oppiainepainotteiset ja korostavat teoreettista, propositionaalista tietoa. Pedagogiikka on pääosin suljettua, ja se perustuu voimakkaaseen sisältöohjaukseen, strukturoituun oppilaan arviointiin sekä mitattaviin oppimiskokemuksiin. Opetussuunnitelma-asiakirjoissa on kuitenkin ilmentymiä integroidusta sisällöstä: Vuoden 1994 perusteiden alkuosan teemat läpäisevät opetussuunnitelman eri osa-alueet systemaattisesti. Vuoden 2004 perusteissa puolestaan ilmenevät taidot, jotka yhdistävät eri oppiaineita toisiinsa. Perusteissa ilmenee myös avoin pedagogiikka koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen hyödyntämisen, oppilaiden kokemusten huomioimisen, opiskelun joustavuuden ja yksilöllisten painotusten myötä. Tulosteni valossa on mahdollista rakentaa näkemystä opetussuunnitelman sisällöllisistä ja pedagogisista kehittämismahdollisuuksista. Keskeiset näkökulmat liittyvät tällöin teemakohtaisten tavoitteiden asettamiseen sisällöllisen kehittämisen lähtökohdaksi, opetussuunnitelman pedagogiseen strukturointiin oppimisprosessin lähtökohdista sekä opetussuunnitelman sisällön ja pedagogiikan välisten yhteyksien tiivistämiseen tarkoituksenmukaisella tavalla.

The object of this qualitative study is to structure curriculum design by drawing from the characteristics of subject content and pedagogy. The aim is to first outline the forms of content and pedagogy within the National Core Curriculum for Basic Education. By analysing these forms I then aim to construct a general view of the curriculum’s structure and its developmental potential as it relates to both current and future pedagogical and intellectual interests. The written curriculum is examined as part of the educational guidance system, which means that it is an administrative and juridical document that governs teacher action and has a pedagogical and intellectual character. Didactical schools, curriculum ideologies and curriculum-determinants are all discussed as means of approaching the curriculum model. Curriculum content itself is defined by the different forms and conceptions of knowledge. The representation of curriculum content can be defined to be either specific or integrated. Curriculum pedagogy is in turn defined on the basis of the prevailing conception of learning and teaching. The pedagogy within the curriculum can be open or closed depending on the extent of pedagogical freedom allowed. An examination of the pedagogical dimension also covers the subject of the interfaces between formal education and informal learning, which must be taken into consideration when developing school pedagogy and therefore also in the curriculum. The data of the study consists of two curriculum documents: The Finnish National Core Curriculum for Basic Education issued in 1994 and the present National core curriculum for basic education issued in 2004. The primary method used in the study is theory-based content analysis. On the one hand the aim of the analysis is to determine if the structure, i.e., model, of the curricula is built from unconnected, self-contained elements, or whether the separate parts make a coherent whole. On the other hand, the aim is also to examine the pedagogical features the two curricula contain. The basis of the study is not the systematic comparison of the curriculum documents, yet an analysis of two very distinct documents must also be based on an examination of their inherent differences. The results of the study show that the content in the analysed documents is not integrated. The boundaries between divisions are clearly defined and the curricula are subject-oriented and based on theoretical propositional knowledge. The pedagogy is mainly closed and based on strong guidance of content, structured student evaluation and measurable learning experiences. However, curriculum documents do have representations of integrated content: the themes covered early on in the core curriculum guidelines of 1994 permeate systematically the different divisions of the curriculum. The core curriculum guidelines of 2004 in turn reveal skills which create connections between subjects. The guidelines’ utilise out-of-school environments and accommodate learner experiences, and focus on flexible studying and emphasize individual learner needs. These characteristics reveal an open form of pedagogy. In light of these results, it is possible to reach an understanding of the content and pedagogical development possibilities of the curriculum. The essential viewpoints are then the setting of thematically- oriented aims as a basis for content development, the curriculum’s pedagogical structuring on the basis of the learning process and the enhancement of connections between curricular content and pedagogy in a purposeful way.