Opetussuunnitelman mallin jäsennys: sisältö ja pedagogiikka kokonaisuuden rakentajina

Kvalitatiivisen tutkimukseni tehtävänä on kirjoitetun opetussuunnitelman mallin jäsentäminen oppiainesisältöjen ja pedagogisten piirteiden näkökulmista. Tutkimukseni tarkoituksena on hahmottaa suomalaisen perusopetuksen opetussuunnitelman ilmentämiä sisällön ja pedagogiikan muotoja ja pyrkiä niitä analysoimalla rakentamaan kokonaiskuvaa opetussuunnitelman rakenteesta ja sen kehittämismahdollisuuksista nykyisten ja tulevaisuudessa yhä merkityksellisemmiksi arvioitujen tiedollisten ja pedagogisten intressien suunnassa. Tarkastelen kirjoitettua opetussuunnitelmaa osana opetuksen ohjausjärjestelmää, jolloin sillä on opettajan toimintaa ohjaava hallinnollisjuridinen, tiedollinen ja pedagoginen luonne. Opetussuunnitelman mallin lähestymistapoina käsittelen didaktisia koulukuntia, opetussuunnitelma- ideologioita sekä opetussuunnitelma-determinantteja. Jäsennän opetussuunnitelman mallia kahden perusaineksen, sisällön ja pedagogiikan, lähtökohdista. Opetussuunnitelman sisältöä määrittävät erilaiset tiedon muodot ja tiedonkäsitykset. Sisällön esittämisen vaihtoehdoiksi voidaan määritellä eritelty ja integroitu sisältö. Opetussuunnitelman pedagogiikka määrittyy puolestaan oppimis- ja opetuskäsitysten pohjalta. Opetussuunnitelman sisältämä pedagogiikka voi olla avointa tai suljettua riippuen pedagogisen vapauden asteesta. Pedagogiikkaulottuvuuden tarkasteluun liittyvät myös formaalin koulutuksen ja informaalin oppimisen väliset rajapinnat, jotka on huomioitava koulupedagogiikan ja sen myötä opetussuunnitelman kehittämisessä. Tutkimuksen aineisto muodostuu kahdesta opetussuunnitelman peruste-asiakirjasta: Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994 sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänäni olen käyttänyt teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Analyysin tavoitteena on yhtäältä selvittää, rakentuuko opetussuunnitelmien rakenne eli malli erillisten ja toisistaan riippumattomien elementtien varaan vai muodostavatko eri osatekijät yhtenäisen ja koherentin kokonaisuuden. Toisaalta tarkoituksena on selvittää, millaisia pedagogisia piirteitä opetussuunnitelmat sisältävät. Lähtökohtanani ei ole peruste-asiakirjojen systemaattinen vertailu, mutta kahden hyvin erilaisen asiakirjan analyysi perustuu välttämättä myös niiden välisten eroavaisuuksien tarkasteluun. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että analysoidut opetussuunnitelman peruste-asiakirjat ovat sisällöltään pääasiallisesti eriteltyjä: eri osa-alueiden väliset rajat ovat jyrkät, opetussuunnitelmat ovat oppiainepainotteiset ja korostavat teoreettista, propositionaalista tietoa. Pedagogiikka on pääosin suljettua, ja se perustuu voimakkaaseen sisältöohjaukseen, strukturoituun oppilaan arviointiin sekä mitattaviin oppimiskokemuksiin. Opetussuunnitelma-asiakirjoissa on kuitenkin ilmentymiä integroidusta sisällöstä: Vuoden 1994 perusteiden alkuosan teemat läpäisevät opetussuunnitelman eri osa-alueet systemaattisesti. Vuoden 2004 perusteissa puolestaan ilmenevät taidot, jotka yhdistävät eri oppiaineita toisiinsa. Perusteissa ilmenee myös avoin pedagogiikka koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen hyödyntämisen, oppilaiden kokemusten huomioimisen, opiskelun joustavuuden ja yksilöllisten painotusten myötä. Tulosteni valossa on mahdollista rakentaa näkemystä opetussuunnitelman sisällöllisistä ja pedagogisista kehittämismahdollisuuksista. Keskeiset näkökulmat liittyvät tällöin teemakohtaisten tavoitteiden asettamiseen sisällöllisen kehittämisen lähtökohdaksi, opetussuunnitelman pedagogiseen strukturointiin oppimisprosessin lähtökohdista sekä opetussuunnitelman sisällön ja pedagogiikan välisten yhteyksien tiivistämiseen tarkoituksenmukaisella tavalla.