Kotkan jalat, leijonan pää : hybridihahmot keskiajan latinankielisessä kuvamagiassa

Abstract

Ihmisten ja eläinten risteymät eli hybridit olivat yleinen ja taidehistoriassa laajasti tutkittu keskiaikaisen kuvakulttuurin osa. Oppineen magian alalajin kuvamagian lähteissä esiintyvästä monipuolisesta eläin- ja hybridiaiheistosta ei ole kuitenkaan tehty systemaattista kuvahistoriallista tutkimusta, eikä tätä aineistoa ole suhteutettu muihin keskiajan eläinkuvastoihin. Tämä luonteeltaan taustoittava artikkeli tarkastelee hybridien – ihmisen ja eläimen tai eri eläinten tai tarueläinten risteymähahmojen – kuvatyyppejä ja esiintyvyyttä latinankielisissä kuvamagian lähteissä vuosina 1100–1500. Aineisto koostuu manuaaleista, joissa esitellään maagissävytteisten kuvatalismaanien valmistusta tai käyttöä. Tulosten valossa hybridit olivat suhteellisen harvinainen joskaan eivät täysin marginaalinen ilmiö kuvamagiassa. Niitä esiintyy noin viidenneksessä kuvamagian teksteistä. Tyypillisesti 10–20% näiden teosten kuvatyypeistä on hybridejä. Tutkimuksen mukaan kuvamagian hybridit poikkeavat muiden kuvaperinteiden hybrideistä sekä ikonografisesti (edustaen eri kuvatyyppejä) että merkityksiltään, joista kristilliselle hybriditulkinnalle ominainen moralisoiva dimensio puuttuu.