Virheanalyysin kertomaa : äidinkielenomaisen suomen kirjoitelmien analyysi

Abstract

Tutkimukseni kohteena ovat yläkoulun äidinkielenomaisen suomen oppilaiden tekstit ja niissä esiintyvät virheet. Tutkimuksen lähtökohtana on työni äidinkielenomaisen suomen opettajana ja kokemukseni oppilaiden heikentyneestä kirjallisesta ilmaisusta ja yleiskielen hallinnasta. Halusin tutkia tarkemmin, minkälaisia virheitä oppilaat enimmäkseen tekevät, jotta niihin voi puuttua keskitetysti opetuksessa. Äidinkielenomaista suomea ei ole juurikaan tutkittu, etenkään kaksikielisten yläkoululaisten käyttämää suomea. Aineisto koostuu 20 oppilastekstistä, joissa on yhteensä 15 058 sanaa. Tekstit ovat fiktiivisiä kertomuksia, jotka on kirjoitettu noudattaen scifin, fantasian, kauhun tai rikoskirjallisuuden tyypillisiä piirteitä. Pääasiallinen tutkimusmenetelmäni on virheanalyysi. Perinteinen virheanalyysi koostuu viidestä vaiheesta: aineiston kokoaminen, virheiden tunnistaminen, luokittelu, selittäminen ja arvioiminen. Virheiden luokittelussa olen käyttänyt Kansainvälisen oppijansuomen korpuksen (ICLFIn) virheluokittelua, jossa on kieliopillisten luokkien lisäksi huomioitu fraseologiset virheet. Tutkimus on enimmäkseen deskriptiivistä, mutta esitän analyysin tulokset myös numeerisina taulukoina. Virheanalyysin avulla pyrin löytämään tekstejä vaivaavat systemaattiset poikkeamat normitetusta yleiskielestä. En ole kuitenkaan tyytynyt pelkästään virheanalyysiin vaan täydennän analyysia ns. juonneanalyysilla, jonka avulla arvioin tekstejä kokonaisvaltaisemmin. Juonnemallissa opetetaan ja arvioidaan tekstejä kuuden–seitsemän juonteen eli kirjoittamisen piirteen osalta: aihe, ääni, jäsennys, sanasto, lausesujuvuus, oikeakielisyys sekä ulkoasu (Culham 2010). Juonneanalyysi on osin päällekkäinen virheanalyysin kanssa mutta paljastaa etenkin tekstiä vaivaavat sisällön puutteet. Analyysit paljastavat aika karuja puutteita oppilaiden kielestä. Virheanalyysin kokonaisvirhemäärä on 2936 eli virheitä on keskimäärin 147 tekstiä kohden. Ylivoimaisesti eniten oppilaat tekevät välimerkkivirheitä, noin 45 % virheistä. Näistä suurin osa koskee puuttuvaa pilkkua. Seuraavaksi suurimmat virheluokat ovat fraseologiset virheet ja sananvalintavirheet. Juonneanalyysi paljastaa, että puutteita on etenkin kuvailevan sanaston hallinnassa ja aiheen käsittelyssä. Kun vertaan virheanalyysin ja juonneanalyysin tuloksia, neljän parhaan tekstin kärki pysyy ennallaan, samoin kolme heikointa tekstiä, eli hyvä teksti on yleensä hyvä niin kieleltään kuin sisällöltään, ja päinvastoin. Mutta kärjen ja pohjan väliin jää laaja harmaa alue, jossa tulokset voivat erota suurestikin eri analyysien välillä. Hyväkään kieli ei pelasta huonoa tekstiä, mutta huono kieli voi tuhota hyvän tarinan. Virhe- ja juonneanalyysi paljastavat yleiskielisen kirjoittamisen räikeimmät epäkohdat, joihin on syytä puuttua opetuksessa.