Noviisiluokanopettajien resilienssi ja voimavarat uran alun kokemuksissa

Abstract

Luokanopettajan ammatissa aloittamisen on tutkimuksissa todettu vaativan tuoreilta luokanopettajilta erityisen paljon kesto- ja uudistumiskykyä, resilienssiä. Siirtymä opettajaopiskelijasta täysvastuulliseksi luokanopettajaksi voi yllättää, hämmentää ja joskus järkyttääkin, jopa siinä määrin, että tuore luokanopettaja uupuu tai jättää alan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia tuoreilla luokanopettajilla on uransa aloitukseen liittyen, ja millaiset voimavaratekijät niissä näyttäytyvät merkityksellisinä.

Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2020 haastattelemalla kymmentä tuoretta luokanopettajaa. Haastatteluja täydentämään osallistujilta kerättiin uran alun kokemuksia havainnollistavat piirroskuvat. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää.

Luokanopettajan ammatissa aloittaminen näyttäytyy noviisiopettajien kokemuksissa iskuna vasten kasvoja, josta alkaa hyvinvointiakin koetteleva selviytymisen jakso. Työntekijän resilienssiä rakentavat voimavaratekijät jaettiin teoriaohjaavassa analyysissa yksilöllisiin ja kontekstuaalisiin voimavaratekijöihin sekä yksilön käyttämiin resilienssistrategioihin. Merkittävimmiksi analyysissa nousivat yksilön omanarvontunto, elämänkatsomus ja minäpystyvyys, monipuoliset ja tukevat ihmissuhteet työssä ja työn ulkopuolella, sekä kommunikaation ja työn rajaamisen strategiat.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että opettajan työuran alku on huomattavan kuluttavaa aikaa, jolloin vahva resilienssi on erityisen tärkeää tasapainon ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi työssä. Yksilölliset ja kontekstuaaliset voimavarat ovat tällöin ensiarvoisen tärkeitä, eikä vastuu niiden hyödyntämisestä voi jäädä yksin noviisiopettajan harteille.