Puijo Kuopion ikonisena matkakohteena : matkailumaisema sosiaalisen järjestyksen, vallan ja maailmankuvan mallina : Puijo-kuvaston narratiivinen analyysi.

Abstract

Tutkielma käsittelee Puijon kuvaamisen tapoja ja merkityksiä pääasiassa Puijon ensimmäisen tornin aikana. Tutkimuksessa kysytään, millaisia identiteetin kulttuurisia metaforia Puijon maisemakuvastosta ja Puijolla käymisen kokemuksista voidaan löytää. Mitä Puijon kuvaamisen traditio on ja miten ja millaisissa narraatioissa Puijokuvasto on tuotettu sekä millaisia kulttuurisia mallitarinoita ne kertovat? Tutkielmassani analysoitavia kuvia on yhteensä 20 kpl ja Puijon I:n tornin vieraskirjoja 7 kpl. Suurin osa kuva-aineistostani sisältyvät vuosiin 1855-1909, mutta näiden lisäksi mukana on kaksi matkailujulistetta 1930-50-luvuilta sekä Kuopion kaupungin juhlapostimerkki vuodelta 1982, jotta voin osoittaa tiettyjen aiheiden jatkuvuuden Puijon ensimmäisen tornin ajasta nykyaikaan. Kuva-aineistoni koostuu maalauksista, piirroksista, valokuvista ja postikorteista, julisteista ja yhdestä postimerkistä. Lisäksi hyödynnän Juhani Ahon (1861-1921) ja Minna Canthin (1844-1897) Puijon ensimmäisen tornin aikana kirjoittamia kaunokirjallisia kuvauksia Puijolla käymisestä, koska Puijolla oli näille kirjailijoille myös symbolinen paikka. Tutkin Puijo-kuvastoa narratiivisen analyysin avulla. Narratiivin keinona on juonellistaminen, joka tuottaa ajallista pysyvyyttä ja integroi siihen erilaisuutta, epäjatkuvuutta sekä epäyhtenäisyyttä. Ricoeurin narratiivisen identiteetin käsitteen avulla käsittelen Puijon kuvauksissa esille tulevia eroja ja niiden erojen symboleita, joita kertomuksissa heijastetaan maisemaan. Tutkielmassa sovelletaan etnologi Eerika Koskinen-Koiviston ja folkloristi Lena Marander-Eklundin käyttämää kulttuurisen mallitarinan ja pienten ja suurten kertomusten käsitteitä. Mallitarinan ja pienten ja suurten kertomusten käsitteiden kautta havainnollistan yksilön suhdetta kulttuurissa hallitseviin kulttuurisiin mallitarinoihin, suuriin kertomuksiin, joita korkealta avautuvassa Puijon matkailumaisemassa ovat uskonnollinen maailmankuva, tieteellinen maailmankuva, matkailuaate, naisten emansipaatio ja kansallinen identiteetti sekä kansallisromantiikka ja luonnonsuojeluaate. Pienet kertomukset taas ovat ihmisten kokemuksia Puijolla käymisestä ja maiseman kuvallista esittämistä kuten Puijolla käymisen kommentit tornin vieraskirjassa tai Puijosta tai Puijolta otettu valokuva tai maalaus. Myös Juhani Ahon ja Minna Canthin kaunokirjallisten teosten sekä kirjeiden Puijo-kuvaukset voidaan ymmärtää pieneksi kertomukseksi. Niiden kautta ihminen itse kontekstoi, tulkitsee kokemustaan ja tekee siitä merkityksellisen. Puijon kuvauksissa Puijon torni nähdään baabelin tornina, Puijon luonto tieteen edustajana kirkon ja kaupungin vastinparina ja Puijon kuuset ja Puijoon liittyvä aurinkosymboliikka liitetään omiin juuriin ja isänmaallisuuteen. Maisemien ihailupaikkana Puijon torni vie kirkon tornin paikan. Sortokaudella eli venäläistämispolitiikan aikana Puijon maisemat tulkitaan kansallisromantiikan ja isänmaallisuuden hengessä. Puijon luonto koetaan myös uskonnollisena kokemuksena, toisinaan taas se on paikka kirkon vallan ulottumattomissa, jossa myös naiset saattavat vapautua sosiaalisista normeista vaikkakin maineensa menettämisen uhalla. Auringonnousun ihailupaikkana se on symbolinen paikka yhteiskunnallisten muutosten aamunkoitolle.

The dissertation deals with the ways and meanings of depicting Puijo mainly during the first tower of Puijo. The study asks what kind of cultural metaphor of identity can be found in Puijo's landscape catalog and experiences of visiting Puijo. What is the tradition of depicting Puijo and how and in what narratives has the Puijo catalog been produced and what kind of cultural model stories do they tell? There are a total of 20 pictures to be analyzed and 7 guest books from the Puijo I tower. Most of the imagery is from 1855 to 1909, but in addition to these there are two travel posters from the 1930s and 50s and the city of Kuopio's 200th anniversary stamp from 1982. My imagery consists of paintings, drawings, photographs and postcards, posters and one stamp. In addition, the material includes descriptions of visiting Puijo by the author Juhani Aho and Minna Canth, because Puijo was also important to them on a symbolic level. I study the Puijo catalog using narrative analysis. The task of the narrative is to create temporal permanence by means of storytelling and to integrate difference, discontinuity and inconsistency into temporal permanence. Using Ricoeur’s concept of narrative identity, I distinguish between the differences that appear in the narrative, that is, in Puijo’s descriptions, and the symbols of the differences that are reflected in the landscape in the narratives. The dissertation examines the concepts of cultural model story and small and large stories used by ethnologist Eerika Koskinen-Koivisto and folklorist Lena Marander-Eklund. Through the concepts of model story and small and large narratives, I illustrate an individual’s relationship to cultural model stories that dominate culture, the great narratives in the Puijo catalog include religious worldview, scientific worldview, tourism idea, women’s emancipation and national identity or national romance, and nature conservation. The landscape that opens up from above and looking at the landscape from above gets religious, anti-religious, and scientific documentation-like interpretations, but also women’s emancipatory as well as patriotic tones. Small stories, on the other hand, are people's experiences of visiting Puijo and pictorial representation of the landscape, such as comments on visiting Puijo in the tower's guestbook or a photograph or painting taken of Puijo or Puijo. The descriptions of Juhani Aho (1861-1921) and Minna Canth's (1844-1897) fictional works can also be understood as a small story. Through them, man himself contexts, interprets his experience and makes it meaningful. In Puijo's descriptions, Puijo's tower is seen as the Tower of Babel, Puijo's nature as a representative of science as a counterpart to church and city. As a place to admire the scenery, the Puijo Tower takes the place of the church tower. During the period of oppression, ie during the Russification policy, Puijo's landscapes are interpreted in the spirit of national romance and patriotism. Sometimes Puijo's nature is perceived as a religious experience, sometimes it is a place beyond the reach of the church, where women may also be freed from social norms, however, at the risk of losing their reputation. As a place to admire the sunrise, it is a symbolic place for the dawn of social change.