Perhehoidon valvonta sijaishuollossa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mistä sijaishuollon valvonta toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa koostuu sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tarkastelen myös, miten lapsen edun toteutuminen näyttäytyy perhehoidon valvonnan käytänteissä sekä miten sijaisperheiden yksityisyyden suojan ja kontrollin välinen suhde näyttäytyy perhehoidon valvonnassa. Tutkimuksen toteutus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön Kysy ja kuuntele -hanketta. Tutkimus on määrällinen tutkimus ja sen näkökulma on sosiaalityön käytänteitä kuvaileva ja kehittävä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty tilastollista analyysia (faktorianalyysia, varianssianalyysia ja erotteluanalyysia) sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen aineiston muodostaa Kysy ja kuuntele -hankkeen piirissä työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä verkossa Webropol -ohjelmalla toteutettu kysely. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 48 sosiaalityöntekijää. Tutkimuksen tulosten valossa sijaishuollon perhehoidossa olennaisena valvonnan menetelmänä näyttäytyy sosiaalityöntekijän vuorovaikutus sijoitettuna olevan lapsen ja perhehoitajien välillä. Perhehoidon valvonnassa keskeistä ovat sosiaalityöntekijän ajankäyttöresurssi valvontaan, työskentelykunnan perhehoidon organisointi sekä sosiaalityöntekijän perhehoidon valvontaan saama perehdytys. Kyselyyn vastanneet sosiaalityöntekijät olivat yksimielisiä siitä, että perhehoitajien tulee kertoa heille yksityisistä asioistaan. Sosiaalityöntekijät kokivat pääsääntöisesti tuen ja kontrollin yhdistämisen perhehoidossa sujuvana ja sijaisperheiden yksityisten asioiden tiedustelun helppona. Toisaalta epäkohtien havaitseminen ja niihin puuttuminen perhehoidossa koettiin haastavana. Samoin keskustelu perhehoitajien kanssa lapsen biologisen perheen jälleenyhdistämistavoitteesta koettiin ajoittain vaikeana. Yhteydenpidossa perhehoitajien ja lasten biologisten vanhempien välillä nähtiin myös haasteita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapsen etua perhehoidossa tukee perhehoitajien sosiaalityöntekijöiltä saama tuki, perhehoidon toimijoiden selkeät roolit sekä sosiaalityöntekijän kyky yhdistää sosiaalityön tuen ja kontrollin rooli valvonnassa. Lapsen edun toteutumista tukevia tekijöitä ovat perhehoitopalvelujen sekä valvonnan selkeä organisointi työskentelykunnassa ja sosiaalityöntekijän perhehoidon valvontaan saama perehdytys. Lapsen edun toteutumisen kannalta olennaista on sosiaalityön riittävä henkilöstöresurssi perhehoidon valvontaan sekä vastuusosiaalityöntekijän mahdollisuus tavata sijoitettuna olevaa lasta riittävän usein. Lapsen etua tukee myös, ettei vastuusosiaalityöntekijä koe olevansa yksin lapsen asioiden hoidossa sekä kokee epäkohtiin puuttumisen sijaisperheiden tilanteissa helpoksi. Tutkittu ilmiö näyttäytyy tämän aineiston valossa ajankohtaiselta sekä tarkempaa jatkotutkimusta vaativalta aiheelta. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että perhehoidon valvonta sijaishuollossa kaipaa selkeämpää organisointia niin kunnissa kuin valtakunnan ohjeistuksen tasolla sekä riittävää sosiaalityöntekijäresurssia. Perhehoidon valvonnan perehdytykseen sekä jatkokoulutukseen tulisi panostaa niin kunnissa kuin sosiaalityön opinnoissakin.