Sijaisvanhemmuus tuntoina ja tarinoina : narratiivinen tutkimus perhehoidon haasteista ja arjen sankareista

Abstract

Viime vuosina lapsia on jouduttu sijoittamaan oman kotinsa ulkopuolelle entistä enemmän. Tut-kimuksen tehtävänä on tarkastella sijaisvanhempina toimivien perhehoitajien arkea ja jaksamisen kokemuksia. Kyseessä on narratiivinen tutkimus, jossa sijaisvanhemmuutta lähestytään kerto-muksina arjesta. Tutkimukseni on aineistolähtöinen ja tutkin arkea sijaisvanhempien kirjoittami-en tarinoiden kautta: millaista kuvaa arjesta nämä tarinat rakentavat ja mikä arjessa auttaa jaksa-maan. Sijaisperheen arjen tutkimuksen kautta on tarkoitus etsiä työkaluja perhehoitajien jaksami-sen ja perhehoidon kokonaisuuden kehittämistyöhön. Vuonna 2012 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä perhehoidosta tuli ensisijainen sijaishuollon muoto. Tämä asettaa uusia haasteita niin perhehoitajien rekrytoinnille kuin heidän jaksamisensa tukemisellekin. Tutkimukseni näkökulma on kokemuksellinen. Käytän tutkimuksessa fenomeno-logis-hermeneuttista lähestymistapaa ja tutkimustani ohjaa narratiivinen tutkimusote. Narratiivi-suus näkyy tutkimuksessa niin aineiston valinnassa kuin analyysimenetelmänäkin. Aineistona toimii perhehoitajien kirjoittamat tarinat kahdessa eri teoksesta; Marja Kaskelan (2009) toimit-tamasta ”Kohdakkain” –teoksesta sekä Ulla-Leena Alppin (2010) päiväkirjasta ”Mä oon päättä-ny lentää!”. Tulosteni valossa perhehoitajuuden arki rakentuu ristiriitaisesti. Siinä on samanaikaisesti läsnä niin iloa ja tavallisuutta, kuin myös lapsen oirehdinnasta, eri verkostoista ja perheen ja muun ympäristön reaktioista kumpuavia haasteita ja erityisyyttä, jotka laittavat perhehoitajan jaksami-sen välillä lujille. Tulosteni mukaan voimaa ja jaksamista arkeen tuovat arjen toimijuus, vertais-tuki sekä toimivat, yhteistyöhön perustuvat suhteet lapsen verkostossa toimiviin ammattilaisiin sekä lapsen syntymävanhempiin. Tutkimukseni tulokset kertovat siitä, kuinka arkea eletään ”täs-sä ja nyt”, mutta samalla se asettuu sekä menneisyyden että tulevaisuuden jatkumolle: molemmat aspektit näkyvät kerrotuissa tarinoissa vaikuttaen ja rakentaen kuvaa tämän hetken arjesta. Tut-kimukseni anti perhehoidon tutkimukselle on sen perhehoitajien oman kokemuksen esille nosta-minen, äänen antaminen perhehoidon kokemusasiantuntijoille, henkilöille, jotka itse elävät tätä arkea. Tutkimusteni tulosten pohjalta on mahdollista kehittää perhehoitajien tukimuotoja ja heil-le suunnattuja palveluja.

Purpose of this research was to observe and assess foster parents experiences to manage their everyday life. This research was implemented by using narrative research method; phenomenon of being a foster parent is approached by stories and narrations from foster parents’ everyday life. Foster parents’ everyday life was explored by the stories they had written; how they de-scribe their everyday life and what gives them strength to carry on. By exploring the everyday life of a foster the aim is to find tools and resources to support foster carers’ to manage their eve-ryday life and further on to develop the foster care services. Perspective of this research is experiential. Research was structured by narrative method by us-ing phenomenological hermeneutic approach. Narrative method arises from the chosen research material and analyzing method. Research materials include stories written by foster carers that were collected from two books: Marja Kaskela (2009) edit. “Kohdakkain” and Ulla-Leena Alppi (2010) diary “Mä oon päättänyt lentää!”. The results of the research show that the foster carer’s everyday life is built with contradictions. There are joy and ordinary things present at the same time when there are children showing symptom, various networks, family and reaction from the surrounding environment that rouse particular challenges that will put foster carer’s strength to the test. Being operational in ones’ everyday life is seen as factor that gives strength to manage also peer support and effective co-operationally based relationships with children’s multidisciplinary network and birth parents. The everyday life is “here and now” but at the same time it takes a position in line with the past and the future: both aspects are seen in the stories by affecting and building the picture of the current moment in everyday life. Based on the results it is possible to develop forms of support for foster carers and services for them.