Yhteisvanhemmuus ja vanhempien stressi perheissä, joissa lapsella on autismin kirjon häiriö

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla yhteisvanhemmuus toimii perheissä, joissa lapsella on autismin kirjon häiriö. Lisäksi tutkittiin vanhempien kokemaa stressiä näissä perheissä sekä tarkasteltiin vanhemmuuden stressin ja yhteisvanhemmuuden yhteyttä. Tutkimuksessa vertailtiin vanhempia, joiden lapsella on autismin kirjon häiriö (ns. tutkimusryhmä) ja vanhempia, joiden lapsella ei ole autismin kirjon häiriötä (ns. verrokkiryhmä). Tutkimus toteutettiin verkkokyselyllä. Tutkimukseen osallistujia oli yhteensä 103, joista 31 kuului tutkimusryhmään ja 73 verrokkiryhmään. Tutkimus oli määrällinen ja aineistoa analysoitiin SPSS 24 -ohjelmistolla. Analyysimenetelminä käytettiin Mann Whitney U-testiä ja Spearmanin korrelaatiokerrointa. Tutkimusryhmään kuuluvat vanhemmat kokivat enemmän stressiä vanhemmuudesta kuin verrokkiryhmän vanhemmat. Ryhmät eivät eronneet toisistaan yhteisvanhemmuuden suhteen, mutta tutkimusryhmässä koettiin vähättelyä toisen vanhemman taholta enemmän kuin verrokkiryhmässä. Vanhemmuuden stressi oli negatiivisesti yhteydessä yhteisvanhemmuuteen molemmilla ryhmillä. Vanhemmat kokivat siis sitä enemmän stressiä vanhemmuudestaan, mitä heikompi yhteisvanhemmuuden laatu oli. Yhteisvanhemmuuden ja vanhemmuuden stressin väliset korrelaatiot olivat korkeampia tutkimusryhmällä kuin verrokkiryhmällä. Tutkimustulokset korostavat yhteisvanhemmuuden laadun tärkeyttä vanhemmuuden stressin määrän vähentämisessä. Yhteisvanhemmuuden tukeminen erityisesti niissä perheissä, joissa lapsella on haasteita, on tärkeää. Perheelle tarjottavan tuen ei tulisi keskittyä ainoastaan suoraan lapsen, vaan myös vanhemmuuden ja erityisesti yhteisvanhemmuuden tukemiseen.