Brittiläisten suhtautuminen saksalaisiin toisen maailmansodan jälkeen ei ollut yksiselitteistä. Yleisesti Britanniassa ajateltiin, että saksalaiset olivat ansainneet kärsimyksensä. Oli kuitenkin olemassa käytännöllisiä, moraalisia ja ideologisia syitä siihen, miksi sanomalehtidiskurssi omaksui rakentavan suhtautumistavan kostomielialan lietsomisen sijasta. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä ja analysoida sodanjälkeistä skotlantilaista sanomalehtidiskurssia osana laajempaa brittiläistä suhtautumista saksalaisten kärsimykseen ja uhreihin. Tutkielma tarjoaa uusia näkökulmia ja samalla herättää myös uusia kysymyksiä saksalaisten ristiriitaisesta kohtelusta natsi-Saksan kukistumisen jälkeen. Lähdeaineiston muodostavat kaksi keskeistä kyseisen ajanjakson skotlantilaista sanomalehteä: The Scotsman ja The Glasgow Herald.
Tutkimuskysymys on seuraavanlainen: miten saksalaisten kärsimystä ja uhreja representoitiin sanomalehdissä ja mihin asioihin tämä
representointi perustui? Aihepiirin aikaisempi tutkimus on ollut yksipuolisesti saksalaista ja angloamerikkalaista ja se on keskittynyt lähinnä natsien hirmutekoihin. Skotlantilaista lehdistöaineistoa ei ole aiemmin käytetty tutkittaessa brittiläisten suhtautumista saksalaisten kärsimyksiin ja uhreihin toisen maailmansodan jälkeen. Päätutkimusmetodi on diskurssianalyysi, joka on saanut vaikutteita kriittisestä diskurssianalyysista. Tutkielmassa hyödynnetään myös käsitehistorian, kielentutkimuksen ja lehdistön tutkimuksen menetelmiä ja käsitteitä. Tutkielma rakentuu kuudesta pääluvusta, joissa saksalaisten kärsimyksiä ja uhreja tarkastellaan eri näkökulmista. Tutkimuskysymyksen avulla tarkastellaan Saksan poliittista ahdinkoa, taloudellista sekä materiaalista kärsimystä, kollektiivista syyllisyyttä ja pyrkimystä muodostaa etnisesti homogeenisia kansallisvaltioita.
Tutkielman johtopäätös on, että saksalaisten kärsimysten ja uhrien representointi perustui etnosentriseen esitystapaan sekä laajempaan Euroopan sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen. Pohjimmiltaan kyse oli lehdistön kautta tapahtuvasta yhteiskunnallisesta neuvottelusta, jossa pyrittiin määrittelemään saksalaisen kansakunnan luonne. Taustalla olivat näkemykset saksalaisten syvälle juurtuneesta antisemitismista ja taipumuksesta totalitaristiseen ajatteluun. Sanomalehtidiskurssin avulla annettiin ymmärtää, että Britannialla oli moraalinen velvollisuus kitkeä natsismi sekä tarjota apua saksalaisille. Britannian tarpeet esitettiin sanomalehdissä kuitenkin ensisijaisina, koska julkisessa keskustelussa vakuuteltiin tämän hyödyttävän myös saksalaisia. Kyse oli holhoavasta miehityspolitiikasta sekä taloudellisista realiteeteista, jotka perustuivat Britannian taloudelliseen riippuvuuteen Saksasta. Tämän vuoksi Saksan romahtaminen nähtiin uhkana, samoin kuin se, että Saksan annettaisiin valtiona vahvistua liikaa. Lopputuloksena saksalaiset päädyttiin esittämään kaksoisroolissa, jossa he olivat yhtä aikaa sekä uhreja että rikoksentekijöitä.
...
