Pakolaistaustaisten maahanmuuttajien sosiaalinen osallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa

Abstract

Kandidaatin tutkielmassani tarkastelen sitä, miten sosiaalinen osallisuus toteutuu pakolaistaustaisten maahanmuuttajien elämässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Aihe on ajankohtainen, sillä pakolaisten määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmeninä, ja pakolaisten kotiutuminen puhuttaa yhteiskunnassa. Pakolaisiin liittyvä julkinen keskustelu sekä politiikka vaatisi tuekseen luotettavaa, tieteeseen pohjaavaa tietoa. Erilaiset mittaukset ja kirjallisuus osoittavat, että pakolaisten kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole sujunut ongelmitta, mutta tutkimusta siitä, mistä tämä johtuu, on ilmiön merkittävyyteen nähden suhteellisen vähän. Käsittelen aihetta sosiaalisen osallisuuden teorian kautta, sillä pakolaisia koskevassa lainsäädännössä ja kotoutumisen tavoitteissa osallisuus mainitaan toistuvasti tavoiteltavana päämääränä. Pakolaisten sosiaaliseen osallisuuteen Suomessa pureudun sosiaalisen osallisuuden kolmen asteen, uusliberalistisen pääsyn, sosiaalisesti oikeudenmukaisen osallistumisen sekä inhimillisen potentiaalin voimaantumisen kautta. Tarkasteluni perusteella pakolaisten kotoutumiseen tähtäävät toimenpiteet eivät huomioi kohderyhmän moninaisuutta ja vaihtelevia tarpeita. Niiden tulisi olla joustavampia ja räätälöitävissä jokaiselle yksilölle sopivaksi. Myös pakolaisten heikko terveys ja erityisesti mielenterveyden haasteet hankaloittavat osallisuuskehitystä. Pakolaisten työmarkkinoille integroitumattomuus on myös merkittävä ongelma, jonka ratkaisemiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Pakolaisten osallistuminen yhteiskunnassa on tällä hetkellä varsin heikkoa, ja siihen liittyy tietämättömyys omista vaikuttamisen mahdollisuuksista. Vaikka pakolaisten osallisuus on asetettu tavoitteeksi, se ei ole vielä toteutunut parhain päin. Pakolaisille kohdennettuja toimenpiteitä, sekä yleistä yhteiskunnallista ilmapiiriä pakolaisten osalliseksi tulemiseksi tulisi pyrkiä parantamaan.