Asunto ensin -malli Suomessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää asunto ensin -mallin positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia Suomessa sekä millaista kritiikkiä malliin on kohdistettu. Ennen varsinaisten tulosten tarkastelua määrittelen asunnottomuutta ja kerron asunnottomuustyöstä Suomessa sekä syistä asunnottomuuden taustalla. Työ on rajattu koskemaan asunto ensin -mallia toteuttavia asumisyksiköitä, jotka toimivat Suomessa. Asunto ensin -malli on vakiintunut Suomeen vuoden 2008 jälkeen toteutettujen pitkäaikaisasunnottomien asunnottomuusohjelmien myötä. Aikavälillä 2008 - 2019 on toteutettu 3 toistaan seuraavaa asunnottomuusohjelma PAAVO I, PAAVO II ja AUNE. Tutkielmassa käytän lähteitä, jotka ajoittuvat kyseiselle aikavälille. Tutkimuskirjallisuuden perusteella asunto ensin -malli vaikuttaa positiivisesti asunnottomien elämänlaatuun. Lisäksi asunnottomuus on vähentynyt asunnottomuusohjelmiin osallistuneissa kunnissa. Asunto ensin -mallin kustannusvaikutukset ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Negatiivisina puolina on nähty haja-asutusmallin vähäinen käyttö ja asuntolatoiminnan laitosmaisuus. Lisäksi esille nousevat työntekijöiden turvallisuus ja koulutustarpeet. Päihdekuntoutujien keskittäminen suuriin asumisyksiköihin on myös nähty ongelmalliseksi asukkaiden päihdekuntoutumisen kannalta.