Asunnottomuus Durkheimin anomiateorian viitekehyksessä

Abstract

Sosiaalityön kandidaatintutkielmassani tarkastelin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen kautta asunnottomuutta ja sitä, miten sen voi nähdä Durkheimin anomiateorian viitekehyksessä. Kiinnostukseni aihetta kohtaan heräsi oman työni kautta. Sosiaalipäivystystyössä asunnottomuus näyttäytyy vahvasti, ollen myös yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen ilmiö. Durkheimin anomiateoriassa kiinnostusta herättävä yksilön ja yhteiskunnan välinen ristiriita jäi puolestaan mieleeni jo opintojen alkuvaiheista.

Tutkielmani avulla pyrin luomaan yhtenäistä kuvaa siitä, minkälaista on huono-osaisuus, asunnottoman syrjäytyneisyys, yksilön ja yhteiskunnan välinen keskinäisristiriita, palveluiden riittämättömyys ja niihin pahimmillaan liittyvä anominen itsemurha. Tutkielmani keskiössä oli asunnottomuus, mitä tarkastelin anomiateorian ja siihen liittyvien ilmiöiden kautta. Tutkielman aineistona toimivat asunnottomuuteen liittyvät tutkimukset, raportit ja artikkelit.

Tutkielman tulokset toivat ilmi sen, miten historiallisen vanhan ranskalaisen teorian ydin näkyy yhä – tai jälleen nykypäivän asunnottomien keskuudessa. Tulosten perusteella voitiin nähdä asunnottomuuden olevan vahvasti huono-osaisuuteen kytkeytyvä ilmiö, mutta samalla tulokset loivat näkökulman siitä, että asunnottomuus ei ole vain marginaaliryhmien ongelma. Näin ollen myös aiheen jatkotutkimukselle olisi oma, yhteiskunnallisesti merkittävä paikkansa.