Tämä tutkielma käsittelee brexit-neuvotteluissa esiintynyttä backstop-järjestelyä, jonka tarkoitus oli säilyttää Irlannin saaren historiallisesti ja poliittisesti kiistanalainen raja avoimena Iso-Britannian EU-eron jälkeen. Vaikka backstop-lauseke hylättiinkin neuvotteluiden edetessä, se on yhtenä brexit-prosessin keskeisenä teemana ja pääasiallisena viivyttäjänä kiinnostava tutkimuksen kohde.
Tutkin backstop-järjestelyn käsittelyä brittiläisisissä ja irlantilaisissa sanomalehdissä keväällä 2019, jolloin aiheeseen liittyvä uutisointi oli vilkasta. Lisäksi tutkin aineiston kannalta merkittävien poliittisten toimijoiden ja prosessien käsittelyä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten backstop-järjestelyä, brexit-neuvotteluja sekä Iso-Britannian parlamentin toista äänestystä brexit-sopimuksesta representoidaan brittiläisissä ja irlantilaisissa lehdissä? 2. Miten eri poliittisia toimijoita representoidaan näissä artikkeleissa? 3. Millaisia diskursseja näistä artikkeleista löytyy, ja
millaisin kielellisin keinoin ne rakentuvat? Tutkimusmenetelminä ovat Richardsonin erittelemät media-aineiston kriittiseen diskurssintutkimukseen sopivat menetelmät eli sanaston, transitiivisuuden, modaalisuuden sekä presuppositioiden analyysi.
Backstopia representoidaan laajalti negatiivisessa mielessä ansana, pidäkkeenä, siedettävänä asiana, ongelmana, yleisesti epätoivottuna sekä Pohjois-Irlannin irrottajana Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Backstopin mahdolliset vaikutukset kuvataan merkittävinä. Näihin näkemyksiin liittyi vahvasti EU-vastainen ideologia sekä Pohjois-Irlantilainen unionismi. Kuriositeettina backstopin representaatioissa painotetaan merkittävästi sitä, mitä backstop-järjestely nimenomaan ei ole. Positiivisemmat representaatiot kuvaavat backstop-järjestelyä turvallisuuden luojana sekä osoituksena EU:n yhtenäisyydestä. Nämä näkemykset ilmentävät EU-myönteistä tai Pohjois-Irlantilaista tasavaltalaista ideologiaa. Backstopin representaatiot rakentuvat vapausdiskurssin, talousdiskurssin, poliittisen diskurssin, geopoliittisen diskurssin, turvallisuusdiskurssin sekä kansainvälisten suhteiden diskurssin kautta.
Neuvottelut ja parlamentin äänestys esitetään vaativina ja dramaattisina prosesseina, jopa pelinä. Prosesseihin liitetään runsaasti Iso-Britannian pääministeri Theresa Mayn henkilökohtaisia merkityksiä. Prosesseja representoidaan osanottajien välisiä suhteita kiristävinä. Toisaalla ne merkitsevät brittiläistä nationalismia, toisaalla eurooppalaista yhtenäisyyttä. Ideologisella tasolla myös nämä representaatiot linkittyvät EU- myönteisyyteen tai vastaisuuteen. Niiden taustadiskursseiksi määrittyvät niin ikään poliittinen ja kansainvälisten suhteiden diskurssi, lakidiskurssi, nationalistinen diskurssi sekä sisäpoliittinen diskurssi.
Euroskeptikkoihin sekä Pohjois-Irlannin demokraattiseen unionistipuolueeseen liitetään vihainen tunnereaktio, ja heitä kuvataan voimakkailla termeillä. Pääministeri Mayta ja Iso-Britannian valtionjohtoa representoidaan niin ikään negatiivisessa valossa petoksen ja vilpillisyyden, epäonnistumisen, huolimattomuuden ja vastuuttomuuden, epäonnistumisen, nöyryyttävän tappion, ylimielisyyden ja kulissien rakentamisen kautta, ja yksittäisenä positiivisena representaationa myös sinnikkäänä. Poliittisten toimijoiden representaatiot rakentuvat aineistossa etenkin tunnediskurssin ja moraalisen diskurssin kautta.
...
