Vallankäytön käsittelyä haastavat puolisoiden puhetavat ja terapeuttinen työskentely parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa pariterapiassa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset puolisoiden puhetavat haastavat vallankäytön terapeuttista käsittelyä parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa pariterapiassa. Lisäksi tutkimme, miten terapeutti pyrkii tavoittamaan vallankäytön problematiikkaa ja miten terapeutin esittämät kysymykset vievät vallankäytön käsittelyä eteenpäin. Terapeutin työskentelyn analysoinnissa käytämme interventiivisen haastattelun mallia, jossa kaikki terapeutin toimet nähdään interventioina. Tutkimusaineisto koostuu kahden parin nauhoitetuista pariterapiaistunnoista, jotka toteutettiin Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan Pariterapia parisuhdeväkivallan ehkäisemisen keinona -projektin myötä. Analyysimenetelmänä käytämme diskurssianalyysia, johon yhdistämme ajatuksia keskustelunanalyysista ja diskursiivisesta psykologiasta. Havaitsimme vallankäytön keskusteluista neljä terapeuttista käsittelyä haastavaa puolisoiden puhetapaa: vastakkaisia näkemyksiä konstruoiva puhe, vuorovaikutuksen totuttua kaavaa toistava puhe, toimijuutta ja vastuuta siirtelevä puhe sekä vakuuttamispuhe vastauksena epäluottamuspuheeseen. Vastakkaisia näkemyksiä konstruoivalla puheella puolisot korostivat eroavia näkemyksiään parisuhteen vallankäytöstä ja vallan käyttäjästä. Terapeuttinen työskentely keskittyi näiden erojen tarkastelemiseen ja toisen kuulemisen tukemiseen, minkä kautta yhteistä ymmärrystä vallankäytöstä pyrittiin rakentamaan. Vuorovaikutuksen totuttua kaavaa toistava puhe toi näkyväksi puolisoiden tyypillisen tavan keskustella, jossa korostuivat ja jota ylläpitivät puolison puheesta suhteen vallankäytön kautta tehdyt tulkinnat. Tällaisen puheen yhteydessä terapeutti teki väliintulon. Vallankäytön käsittelyn yhteydessä vastuuta ja toimijuutta siirtelevä puhe muodostui haasteeksi, kun tekijä siirsi vastuuta vallankäytöstä itsensä ulkopuolelle toimijuutta ohentavalla puheella. Tällaista puhetta terapeutti konfrontoi ja otti moraalista asemaa vallankäytön vastuun sijoittamisessa. Vallankäytön käsittely herätti uhrissa tekijän toimintaa ja havaittua muutosta kyseenalaistavaa epäluottamuspuhetta. Tällaiseen puheeseen tekijä vastasi vakuuttamispuheella. Terapeutti validoi uhrin epäluottamuspuhetta ja ohitti tekijän tuottamaa vakuuttamispuhetta. Havaitsimme vallankäyttöä tapahtuvan myös terapian aikaisessa vuorovaikutuksessa. Terapeutin esittämistä kysymyksistä painottuivat sirkulaariset kysymykset, jotka laajensivat puolisoiden oman näkökulman kuvauksia. Myös refleksiivisillä kysymyksillä oli sama vaikutus, minkä lisäksi ne muutosehdotuksen yhteydessä herättivät tekijän puheessa vastustusta ja puolustautumista. Terapeutin lineaariset kysymykset vahvistivat puolisoiden senhetkistä tapaa puhua. Strategisia kysymyksiä aineisto-otteista ei löytynyt. Tutkimuksemme antoi viitteitä siitä, että valtasuhteiden heijastuminen puolisoiden tapaan puhua suhteen vallankäytöstä ja käsitellä sitä terapiassa voi muodostua väkivallan pariterapeuttisen hoidon haasteeksi ja jopa kontraindikaatioksi. Tutkimus tarjoaa vallankäytön pariterapeuttisesta käsittelystä lisätietoa, mikä voi auttaa terapeutteja työskentelemään siten, että tunnistetaan suhteen valta-asetelma ja sen vaikutukset puolisoiden tapaan puhua terapiassa. Lisäksi tutkimuksen tuottama tieto auttaa rakentamaan keskustelutapaa, joka tunnistaa vallankäytön terapiakeskustelussa läsnä olevana ja kykenee pitämään väkivallan työskentelyn keskiössä varsinaisena ongelmana.

The aim of this research is to find out what kinds of spouses’ speech challenge the therapeutic processing of power abuse in couple treatment for intimate partner violence. In addition we study how the therapist aims to reach the complexity of power abuse and how the questions presented by the therapist support the therapeutic processing. When analyzing the actions of the therapist we use the model of interventive interview, in which every act is seen as an intervention. This study is a part of a Research on couple treatment in intimate partner violence. The data of this research consists of video-taped couple therapy sessions of two couples and their therapists. Therapy sessions were held in the Psychotherapy Training and Research Center of the University of Jyväskylä. The data is analyzed by using discursive analysis to which we combine thoughts derived from conversation analysis and discursive psychology. We found four spouses’ ways of talking that challenged the therapeutic processing of power abuse. We named them as speech that constructed contrary conceptions, speech that repeated common pattern of interaction, speech that shifted agency and responsibility, and assuring speech as a response to mistrust speech. Spouses’ speech adduced their contrary conceptions about power abuse and abuser, which the therapist brought into discussion and tried to create mutual understanding between spouses. Spouses’ common pattern of interaction revealed their typical way of discussing, which was affected and maintained by interpretations they made of each other’s speech. These interpretations were affected by the experiences of power abuse in the relationship. When speech like this occurred, the therapist intervened. When speech that shifted agency and responsibility occurred, therapist took moral position and placed responsibility and agency of power abuse to men, who tried to diffuse it by using agentless talk and accounts. In victims the discussions about power abuse evoked mistrust speech in which the spouse’s actions and perceived change in power abuse were considered questionable. Therapist validated women’s mistrust speech and passed men’s assuring speech which was a response to mistrust speech. We also noticed power abuse in couple’s interaction during therapy discussions. The majority of the therapist's questions were circular, which had an expanding effect on spouses’ descriptions. This also appeared in the responses to reflexive questions but when they included a suggestion to change, they evoked resistance and defence speech. Linear questions strengthened the spouses’ current ways of talking. Strategic questions didn’t appear in our data. Our results indicate that power abuse internalized into a couple’s interaction creates a risk of fading responsibility of power abuse thus making it a couple’s mutual problem. This can become a challenge in therapeutic processing of power abuse and eventually even a contraindication of couple’s therapy. This thesis produces new knowledge about therapeutic processing of power abuse in couple’s therapy which can help the therapists to acknowledge the couple’s power relations and define the responsibility of power abuse. In addition this can help the therapists to construct a way of discussing which is able to recognize the power abuse also during therapeutic sessions and is able to keep the violence in the conversation as the main problem.