Monilääkityksen yhteys kotona asuvien 70-85 -vuotiaiden henkilöiden fyysiseen aktiivisuuteen
Authors
Date
2020Copyright
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Ikääntymiseen liittyy vähentynyt fyysinen aktiivisuus ja lisääntynyt monilääkitys. Yhdessä nämä lisäävät huomattavasti
fyysisen toimintakyvyn heikentymisen riskiä. Monilääkitykseksi katsotaan tilanne, jolloin henkilöllä on lääkärin
määräämänä säännöllisessä käytössä vähintään viisi eri lääkettä. Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena oli
selvittää, onko monilääkityksellä yhteys ikääntyneiden henkilöiden fyysiseen aktiivisuuteen ja kävelykykyyn sekä
ennustaako monilääkitys fyysisen aktiivisuuden ja kävelykyvyn muutosta kuuden kuukauden liikuntaharjoittelun
sekä yhdistetyn liikunta- ja kognitiivisen harjoittelun aikana.
Tutkielman aineistona käytettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja Gerontologian
tutkimuskeskuksen Promoting safe walking among older people (PASSWORD) -tutkimuksen alku- ja välimittausten (6
kk) aineistoja. Tutkittavat (n=314) olivat 70-85-vuotiaita kotona asuvia jyväskyläläisiä, joilla ei ollut vakavia sairauksia
tai kognition heikentymää. Reseptilääkkeiden käyttöä selvitettiin kyselylomakkeen avulla ja Efficapotilastietojärjestelmästä saatujen tietojen avulla. Tutkittavat satunnaistettiin kahteen tutkimusryhmään;
liikuntainterventio (LIIKU) tai liikunta- ja kognitiivinen (LIIKUKO) interventio. Liikuntainterventio sisälsi viikoittain
yhden ohjatun kuntosaliharjoituksen ja yhden ohjatun kävelyharjoituksen. Näiden lisäksi tutkittaville annettiin
kotiharjoitusohjelma, joka keskittyi alaraajojen lihasvoiman, tasapainon sekä liikkuvuuden kehittämiseen. Kognitiivinen
interventio sisälsi toiminnanohjauksen kolmen osa-alueen, inhibition, työmuistin ja kognitiivisen joustavuuden
harjoittamisen. Tietokonepohjainen harjoittelu koostui neljästä tehtävästä ja intervention edetessä onnistumisten myötä
testin suorittaminen nopeutui. Tässä tutkielmassa näiden tutkimusryhmien tutkittavat jaettiin edelleen alaryhmiin
monilääkityksen perusteella; monilääkitty tai ei-monilääkitty. Ryhmien välisiä eroja fyysisen aktiivisuuden ja
kävelykyvyn suhteen tarkasteltiin riippumattomien otosten t-testillä, χ2-testillä ja Fisherin tarkalla testillä. Ryhmien
välisiä eroja liikunta-aktiivisuuden muutoksessa tarkasteltiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä ja siihen
liittyvällä parivertailu (post hoc) testillä.
Lähtötilanteessa monilääkittyjen ja ei-monilääkittyjen tutkittavien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja 6-minuutin
kävelymatkan (p=0.022) ja kohtalaisen- tai reippaan aktiviteetin välillä (p=0.005). Ei-monilääkittyjen 6-minuutin
kävelymatkan tulos oli 21.4 metriä pidempi kuin monilääkittyjen ja kohtalaisen- tai reippaan aktiviteetin määrä päivässä
6.8 minuuttia enemmän kuin monilääkityillä. Kohtalainen ja reipas aktiviteetti lisääntyi kaikissa tutkituissa ryhmissä
tilastollisesti merkitsevästi (p<0.001) kuuden kuukauden intervention aikana. Ajan ja ryhmän yhdysvaikutus ei ollut
tilastollisesti merkitsevä (p=0.966). Lääkitysryhmät erosivat tilastollisesti merkitsevästi (p=0.011) toisistaan
kohtalaisen ja reippaan fyysisen aktiivisuuden suhteen yli aikapisteiden: ei-monilääkityillä LIIKUKO ryhmäläisillä
päivittäinen kohtalainen ja reipas fyysinen aktiivisuus oli suurempaa kuin monilääkityillä LIIKUKO ryhmäläisillä.
Johtopäätöksenä todetaan, että monilääkityksellä on yhteys ikääntyneiden henkilöiden fyysiseen aktiivisuuteen ja
kävelykykyyn, mutta se ei vaikuta liikuntaintervention aiheuttamaan fyysisen aktiivisuuden muutokseen. Lisää
tutkimusta tarvitaan selvittämään, mitkä lääkeaineet erityisesti yhdessä käytettynä aiheuttavat muutoksia fyysisessä
aktiivisuudessa. Lisäksi kognitiivisen harjoittelun mahdollisia positiivisia vaikutuksia monilääkittyjen henkilöiden
toimintakykyyn tulisi tutkia tarkemmin.
...
Aging is associated with decreased physical activity and increased amount of polypharmacy. Together, these
significantly increase the risk of physical impairment. Polypharmacy is a situation in which a person has at least five
different medications for regular use prescribed by a doctor. The purpose of this master’s thesis was to find out whether
polypharmacy has association with physical activity and walking ability among 70−85-years old community-dwelling
people and whether plolypharmacy predicts changes in physical activity and walking ability during six months of
exercise and combined exercise and cognitive training.
The data of the thesis was based on the data of the baseline and 6- months follow- up measurements of the Promoting
safe walking among older people (PASSWORD) study of the Faculty of Sports Science of the University of Jyväskylä
and the Gerontology Research Center. The subjects (n = 314) were 70-85-years old community-dwelling citizens of
Jyväskylä who did not have serious illnesses or cognitive impairment. The use of prescription drugs was analyzed by
using a questionnaire and comparing the data from the Effica patient information system. Subjects were randomized
into two study groups; exercise intervention (LIIKU) or exercise and cognitive (LIIKUKO) intervention. The exercise
intervention included one guided gym workout and one guided walking workout each week. In addition to these,
subjects were given a home exercise program that focused on improving lower limb muscle strength, balance, and
mobility. Cognitive intervention included the exercise of three components of executive functions, namely inhibition,
working memory, and cognitive flexibility. The computer-based training consisted of four tasks, and as the intervention
progressed, the completion of the test accelerated with success. In this study, subjects in these study groups were further
subdivided into subgroups based on drug therapy; polypharmacy or non-polypharmacy. Differences between groups in
terms of physical activity and walking ability were examined by independent sample t-test, χ2-test, and Fisher's exact
test. Differences between groups in the change in exercise activity were examined by analysis of variance of repeated
measures and the associated pairwise comparision (post hoc) test.
At baseline, there were statistically significant differences between 6-minute walk (p = 0.022) and moderate or vigorous
activity (p = 0.005) between polypharmacy and non-polypharmacy groups. Subjects in the non-polypharmacy group
walked for 21.4 meters more in the 6-minute walking test and engaged in moderate to vigorous activity for 6.8
minutes more per day than subjects with polypharmacy.Moderate and vigorous activity improved statistically
significantly (p <0.001) in all groups studied over the six-month intervention. The interaction between time and group
was not statistically significant (p = 0.966). The medication groups differed statistically significantly (p=0.011) in terms
of moderate and vigorous physical activity over time points: non-polypharmacy group with cognitive training had
higher daily moderate and vigorous physical activity than polypharmacy group without cognitive training.
In conclusion, polypharmacy is associated with physical activity and walking in older people, but does not affect the
change in physical activity caused by exercise intervention. More research is needed to find out which drugs, especially
when used together, cause changes in physical activity. In addition, the potential positive effects of cognitive training on
the functional capacity of multidrug-treated individuals should be further investigated.
...
Keywords
Metadata
Show full item recordCollections
- Pro gradu -tutkielmat [29561]
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
Monilääkityksen yhteys kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden alaraajojen toimintakykyyn ja kaatumisiin
Hämelehto, Sari (2022)Monilääkitykselle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Useimmiten monilääkitys määritellään viiden tai useamman lääkärin määräämän lääkkeen yhtäaikaiseksi käytöksi. Tutkimusten mukaan monilääkityksellä on yhteyttä ... -
Rajapirtin kuntosalin perustamisen merkitys uukuniemeläisten 65-84 -vuotiaiden toimintakykyyn ja fyysiseen aktiivisuuteen
Levänen, Katri (2015)Ikääntymisen myötä toimintakyvyn eri osa-alueilla tapahtuu heikkenemistä, jota voidaan hidastaa fyysisellä aktiivisuudella sekä liikunnalla. Koska ikääntyvän väestön osuus kasvaa, on tärkeää löytää keinoja, joilla motivoidaan ... -
Ortostaattinen hypotensio ja sen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja toimintakykyyn ikääntyneillä ihmisillä
Tolonen, Petri (2021)Ortostaattisella hypotensiolla (OH) tarkoitetaan asennon muutoksessa, yleensä seisomaan noustessa, tapahtuvaa poikkeavan suurta verenpaineen laskua. OH:n esiintyvyyden arvioidaan olevan 5–30 % riippuen pääasiassa iästä, ... -
Monisairastavuuden yhteys kotona asuvien ikäihmisten objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon
Savolainen, Taija (2020)Monisairastavuus on yleistä erityisesti vanhemmissa ikäluokissa, ja sen seuraukset yhteiskunnalle ja yksilön terveydelle ovat merkittäviä. Riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeää iäkkäiden toimintakyvyn kannalta, ja se ... -
Iän, fysioterapiaohjauksen ja hoitomuotojen yhteys akillesjänteen repeämän jälkeiseen toimintakykyyn ja fyysiseen aktiivisuuteen : kliininen seurantatutkimus
Kettula, Anne (2022)Kun akillesjänne repeää äkillisesti, liikkuminen loppuu välittömästi. Keski-ikäisten liikuntavammana tunnettu repeämä on lisääntynyt aktiivista arkea viettävillä 60-80-vuotiailla ja ilmaantuvuus on miehillä kolme kertaa ...