Luokanopettajien kokemuksia perehdyttämisestä työhyvinvointia edistävänä tekijänä

Abstract

Siirtyminen opettajankoulutuksesta opettajan työhön on haastava uravaihe, jolloin tuen tarve on suuri. Perehdyttäminen nähdään merkittävänä työhyvinvointia ja sitoutumista edistävänä tekijänä työuran alussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää työuran alussa olevien luokanopettajien kokemuksia perehdyttämisestä ja sen merkitystä työhyvinvoinnille. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse seitsemää työuransa alkuvaiheessa olevaa luokanopettajaa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset osoittavat, että perehdyttämisen toteuttamiseen on työyhteisöissä erilaisia toimintatapoja. Monessa tapauksessa mentorointi on yleinen perehdyttämismuoto. Luokanopettajat toivovat perehdyttämiseen enemmän suunnitelmallisuutta ja työntekijän tarpeiden huomioimista. Työhyvinvoinnin kannalta perehdyttämisessä korostuvat luokanopettajan mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja työyhteisön avoimen ilmapiirin merkitys. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että perehdyttämisellä on merkitystä aloittelevien luokanopettajien työhyvinvoinnille. Tämän vuoksi sen laatuun ja toteutumiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota käytännön tasolla. Tutkimuksen perusteella saatuja tietoja voidaan soveltaa perehdyttämisen kehittämisessä ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Tulokset pohjautuvat seitsemän luokanopettajan kokemuksiin, joka on huomioitava tulosten yleistettävyydessä. Perehdyttämisestä ja työhyvinvoinnista ilmiöinä opettajien keskuudessa kaivataan lisää tutkimustietoa.