Media-alan työntekijöiden yksilöllisten ominaisuuksien profiilit ja niiden yhteys työn intensifikaation ja digitalisaation kokemuksiin

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella mediatyöntekijöiden yksilöllisten ominaisuuksien (yksilö) ja mediatyön vaatimusten (ympäristö) yhteensopivuutta. Tavoitteenamme oli selvittää millaisia yksilöllisten ominaisuuksien profiileja voidaan tunnistaa mediatyöntekijöillä sekä miten nämä havaitut profiilit ovat yhteydessä kokemuksiin työn intensifikaatiosta ja digitalisaatiosta. Tutkimus perustuu e-kyselyaineistoon, joka on osa Media Work 2030 -tutkimushanketta. Aineisto kerättiin syksyllä 2019 suomalaisilta mediatyöntekijöiltä (n = 979, naisia 67,9 %), jotka kuuluvat Suomen Journalistiliittoon. Osallistujien keski-ikä oli 47,6 vuotta. Havaitsimme K-keskiarvon klusterianalyysin avulla mediatyöntekijöiden keskuudessa esiintyvän neljä yksilöllisten ominaisuuksien profiilia: ‘Virheisiin kiinnittymättömät rentoilijat’ (23,8 %), ‘Resilientit multitaskaajat’ (28,5 %), ‘Tarkat keskittyjät’ (21,9 %) ja ‘Haavoittuvat ylisitoutujat’ (25,8 %). Profiilit erosivat toisistaan seitsemän yksilöllisen ominaisuuden suhteen. Lisäksi profiilien mediatyöntekijät erosivat kokemuksissaan työn intensifikaatiosta ja digitalisaatiosta. ‘Virheisiin kiinnittymättömissä rentoilijoissa’ ja ‘resilienteissä multitaskaajissa’ painottuivat enimmäkseen ne yksilölliset ominaisuudet, jotka näyttäytyivät mediatyön kannalta voimavaratekijöinä eli resilienssi, mieltymys multitaskaamiseen, vähäinen virheiden jännittäminen ja ajatteleminen sekä osakseen korkea kyky käsitellä virheitä ja virheille altistavien riskien ottaminen. ‘Tarkoissa keskittyjissä’ ja ‘haavoittuvissa ylisitoutujissa’ painottuivat puolestaan pääosin yksilölliset riskitekijät, joita olivat virheiden jännittäminen, virheiden ajatteleminen ja ylisitoutuminen. ‘Virheisiin kiinnittymättömät rentoilijat’ kokivat vähiten työn intensifikaatiota. ‘Tarkat keskittyjät’ ja ‘haavoittuvat ylisitoutujat’ kokivat digitalisaation voimakkaammin työn kuormittajana kuin ‘virheisiin kiinnittymättömät rentoilijat’ ja ‘resilientit multitaskaajat’. ‘Resilientit multitaskaajat’ kokivat digitalisaation voimakkaammin työn voimavarana kuin ‘tarkat keskittyjät’ ja ‘haavoittuvat ylisitoutujat’. ‘Haavoittuvat ylisitoutujat’ kokivat eniten epävarmuutta digitaidoistaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ne mediatyöntekijät, jotka kuuluivat profiileihin, joissa korostui mediatyön kannalta suotuisia yksilöllisiä ominaisuuksia, eivät kokeneet työn intensifikaatiota niin voimakkaasti eivätkä digitalisaatiota niin kuormittavana kuin kahteen muuhun profiiliin kuuluvat mediatyöntekijät. Saadut tutkimustulokset tukevat teoriaa yksilön ja työn yhteensopivuudesta. Koska työskentely media-alalla on tänä päivänä yhä kiivastahtisempaa ja mediatyöntekijöitä kohtaan kohdistuu yhä enemmän osaamisvaatimuksia, olisi tärkeää tukea yksilöiden ja työn yhteensopivuutta ja tätä kautta heidän työhyvinvointiaan.