Ihanteet karisevat ja tuleva arkipäiväisyys saa sijaa : uran alkuvaiheissa olleiden naiskansakoulunopettajien professionaalisen identiteetin rakentuminen 1922–1929

Abstract

Itsenäistymisen jälkeen suomalainen yhteiskunta koki muutoksia elinkeino- ja väestörakenteiden sekä lainsäädännön muuttuessa. Itsenäinen Suomi vakiinnutti hallinnollisia organisaatioitaan, johon myös kansakoululaitos kuului. Oppivelvollisuus astui voimaan 1.8.1921 ja oppivelvollisuuden nähtiin olevan yksi ratkaisu kansan eheyttämiseksi sisällissodan jälkeen. Tarve kansakoulunopettajille kasvoi merkittävästi ja kansakoulunopettajat olivat päässeet massakoulutuksen kautta yhteen harvoista professioammateista. Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarista valmistui kesällä 1922 26 naiskansakoulunopettajaa valmiina kohtaamaan kansakoulunopettajaelämän haasteet. Naiset kirjoittivat toisilleen kiertokirjekirjoja kertoen omasta työstään ja arjestaan seminaariajan ystävilleen. Naisen asemaan liittyen oli 1900-luvun alussa tullut monia lainsäädännöllisiä muutoksia. Tutkimuksessa tarkastelen professionaalisen identiteetin rakentumista uran alkuvaiheissa olleiden naiskansakoulunopettajien kiertokirjekirjojen perusteella vuosina 1922–1929. Tutkimustehtävänä selvitän, miten Jyväskylän kansakouluseminaarista vuonna 1922 valmistuneiden naiskansakoulunopettajien professionaalinen identiteetti muotoutui uran alkuvaiheilla vuosina 1922–1929 ja miten 1920-luvun modernisaatio, yhteiskunnalliset muutokset ja muuttuva käsitys naisopettajasta vaikuttivat kansakoulunopettajien professionaalisen identiteetin kehitykseen. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu identiteetin osa-alueista, professionaalisen identiteetin osa-alueista sekä mallikansalaisuuden vaatimuksista. Tutkimuksessa selviää, että uran alkuvaiheilla tutkimukseni naiskansakoulunopettajien professionaaliseen identiteettiin vaikuttivat yhteiskunnallinen ja lainsäädännöllinen muutos, sekä heidän elämäänsä liittyvät yhteisöt paikallisyhteisö, opettajayhteisö, perhe ja kristillinen yhteisö. Professionaalinen identiteetti muotoutui erilaiseksi riippuen kansakoulunopettajien asuinpaikasta, virasta sekä perhetilanteesta. Uran alkuvaiheilla seminaariajan yhteisö oli naisille tärkeä tuki. Elinkeino- ja väestörakenteen muutos vaikutti maantieteellisesti opettajien työllistymiseen. Tutkimus osoittaa, että tutkimukseni naiskansakoulunopettajat elivät kansakoulunopettajiin liitettyjen mallikansalaisuuden vaatimusten mukaisesti. Yleiset arvot eivät kuitenkaan aina vastanneet muuttunutta lainsäädäntöä, ja naiset joutuivat kamppailemaan perinteisten arvojen parissa. Poliittisesti naiset toimivat valkoisen Suomen mentaliteetin mukaisesti ja kristillisen kirkon sisäinen kontrolli näkyi opettajien elämässä työssä sekä vapaa-ajalla.