Jyväskylän seminaaria vuosina 1869-1894 johtanut Karl Gabriel Leinberg oli koko seminaarin pitkäaikaisin johtaja. Hänestä aiemmin tehty tutkimus on keskittynyt seminaarinjohtajuutta enemmän hänen historiantutkimukselliseen uraansa. Muistelmissa Leinbergista on annettu autoritäärisestä johtajasta, jonka välit seminaarin oppilaisiin tai opettajiin olivat huonot. Leinbergin aikaa seminaarinjohtaja on sivuttu Jyväskylän seminaarista sekä yleisesti kansakouluseminaareista tehdyssä tutkimuksessa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kirjeenvaihdon perusteella sitä kuvaa ja asemaa, joka hänen aikalaisillaan hänestä oli.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan hänelle lähetettyjen kirjeiden perusteella Leinbergin asemaa seminaarinjohtajana sekä sitä, miten ja millaisissa asioissa hänelle kirjeitä kirjoittaneet henkilöt häntä lähestyivät. Aineistona tutkielmassa ovat Leinbergille lähetetyt kirjeet vuosilta 1869-1894. Tutkimusmenetelmänä on sosiaalinen verkostoanalyysi. Leinbergin kirjeenvaihtoverkosto
a tarkastellaan sosiaalisiin suhteisiin oleellisesti liitettyjen sosiaalisen pääoman ja luottamuksen käsitteiden kautta. Lisäksi suhteiden analyysissa käytetään jakoa vertikaalisiin ja horisontaalisiin suhteisiin.
Kirjeenvaihtosuhteet perustuivat pääsääntöisesti Leinbergin johtamaan seminaariin sekä sen hallintoon. Leinbergin kirjeenvaihtoverkosto oli laaja ja se kattoi koko Suomen suuriruhtinaskunnan alueen painottuen väkiluvuilta suurimmille seuduille, mutta kattaen kansakoulujen myötä myös pienemmät paikkakunnat. Kirjeitä lähettivät esimerkiksi niin kansakoulujen ylitarkastajat ja senaattorit kuin aiemmin seminaarissa opiskelleet kansakoulunopettajat ja seminaarinopettajatkin. Vahvimmat suhteet muodostuivat Helsingissä vaikuttaneisiin Uno Cygnaeukseen, Wilhelm Flomaniin ja Adolf Mecheliniin. Leinbergille lähetetyt kirjeet heijastelivat kansakoulujärjestelmää. Uusien, perustettavien kansakoulujen johtokunnat etsivät Leinbergin kautta opettajia. Entiset opiskelijat taas pyysivät pätevyyden tuoneita todistuksia ja suosituksia uusiin tehtäviin.
Alkuun hyvin toiminut Leinbergin ja Cygnaeuksen suhde antoi Leinbergille uusia mahdollisuuksia kehittää kansakoulujärjestelmää edelleen myös seminaarinjohtajuuden ulkopuolella. Kuitenkin suhteen heiketessä ja lopulta Cygnaeuksen kuollessa Leinberg tuli verkostossaan syrjäytetyksi. Suhde uuteen ylitarkastajaan Wilhelm Flomaniin ei muodostunut yhtä vahvaksi. Entisiin opiskelijoihin nähden Leinberg oli taas avulias ja lämmin seminaarinjohtaja, jolta vanhat oppilaat pyysivät opastusta ja myös lupaa siirtyä opettajantehtävästä toiseen. Opettajien kautta Leinberg sai kansakoulujen tilasta tietoa, jota hän hyödynsi edelleen pääomana muissa suhteissa.
...
