Salibandyn seuraajat jälkimodernin urheilun kuluttajina : tapaustutkimus salibandyseura Happeen katsojista

Abstract

Urheilun seuraaminen on yksi nykyajan yleisimmistä vapaa-ajanviettomuodoista. Urheiluyleisöjä on silti tutkittu empiirisesti suhteellisen vähän ja kulttuurintutkimuksellinen mielenkiinto on kohdistunut niissä enimmäkseen ääri-ilmiöihin. Suhteellisen nuoren, mutta harrastajamääriltään Suomen kolmanneksi suosituimman joukkuepallopeli salibandyn seuraamista ei ole tutkittu lainkaan. Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia katsojia salibandykatsomossa käy, kuinka he ovat seuraajiksi sosiaalistuneet ja kuinka he merkityksellistävät seuraamistaan.

Tapaukseksi valikoitui kolme jyväskyläläisen miesten salibandyliigaseura Happeen kotiottelua pelikaudella 2018-19. Aineistoa kerättiin peleissä olleilta katsojilta lomakekyselyä hyödyntäen. Aineisto koostui 265 kyselylomakkeesta.

Kyselyyn vastanneet Happeen katsojat olivat melko nuoria ja heidän joukossaan oli yhtä paljon naisia ja miehiä. Mies- ja naisvastaajien ikärakenteet eivät eronneet toisistaan merkittävästi. Noin kolmannes vastaajista kuului aktiiviseen seuraajajoukkoon, puolet vastaajista satunnaisten seuraajien joukkoon ja viidennes ”ulkopuolisten” joukkoon. Suurimmaksi osaksi kolme erillistä katsojajoukkoa muodostivat lisäksi kilpaharrastajat, salibandyvanhemmat ja niin sanotut pelkät penkkiurheilijat, jotka yhdessä käsittivät valtaosan vastaajista. Tärkein salibandyn seuraamiseen sosiaalistava tekijä oli joko oma, perheenjäsenen tai muun lähiomaisen salibandyharrastus. Myös Happeen pelaajilla oli katsojaksi sosiaalistavina tekijöinä merkitystä etenkin miehille. Salibandyn seuraaminen merkitsi suurimmalle osalle katsojista itseisarvoista sosiaalista ajanvietettä ja arjesta irrottavaa viihdettä. Toisaalta etenkin kilpaharrastajille seuraaminen oli myös lajinyanssien seuraamista ja tiedollista voimistelua. Salibandy-yleisöjen tutkimusta voisi jatkaa joko tutkimalla yleisöjä eri paikkakunnilla tai ottamalla vertailukohteeksi jonkin muun lajin yleisö.

Watching sport is one the most popular contemporary leisure activities. Yet there exists a shortage of empirical research on sports audiences and the cultural studies research done on them concerns mainly the extreme aspects of sports spectatorship. There is currently no research on floorball audiences in spite of floorball being the third most popular team sport in Finland in terms of registered players. The purpose of this case study was to discover what floorball spectators are like, how they are socialized into being floorball spectators and what meanings they assign their spectatorship.

The case under study consisted of three home games of the Finnish floorball club Happee from Jyväskylä in the 2018-19 season. Data was gathered from the in-game spectators with a paper survey form. The data consisted of 265 forms.

The spectators of Happee were fairly young and there were as many women as men. The distributions of age were rather similar between men and women. In terms of in-game attendance there were roughly a third of active followers, a half of occasional followers and a fifth of so-called outsiders. A typology of spectators was discovered that represented a majority of the audience and consisted of groups mostly distinct from each other. The three main spectator figures were floorball players, floorball parents and mere spectators. The most important socializing agent was playing floorball and it acted upon socialization through not only one’s own, but also family members’ and other close associates’ playing. The players of Happee were also pivotal in the socialization of men. Floorball spectating held the meaning of autotelic entertainment and social interaction with friends and family for most respondents. Accounting the nuances of the game and the mental gymnastics associated with that were also important meanings assigned to spectating especially by players. The research on floorball audiences could be continued by for instance studying spectators across multiple cities or by comparing floorball spectators with the spectators of another sport.