Pelaajien fyysisen suorituskyvyn yhteys jalkapallopelin korkeatehoisiin juoksuihin ja muihin pelianalyysissä havaittuihin tekijöihin

Abstract

Pelianalyysit ovat olleet jalkapallon yksi keskeisimmistä tutkimusaiheista viime aikoina. Peli on nopeutunut yhä entisestään ja työn ja palautumisen suhde on muuttunut. Nykyinen trendi osoittaa yhä lyhyempien ja intensiivisempien pelijaksojen suosimista, joten yhdeksi suosituksi tutkimusaiheeksi on noussut korkeatehoiset juoksut pelin aikana. Korkeatehoisten juoksujen määrä on lisääntynyt fyysisen kehityksen takia. Kuitenkaan fyysisen suorituskyvyn ja korkeatehoisten juoksujen välistä yhteyttä jalkapallossa ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Niin ikään pelipaikkojen välillä on havaittu eroja fyysisessä rasituksessa ja ominaisuuksissa. Tulokset tarjoaisivat tietoa pelipaikkaryhmien ominaisuuksista, eroista ja vaatimuksista, jotta pelaajia voitaisiin kehittää entistä paremmiksi.

Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston, Polar Electro Oy:n ja Suomen Palloliiton Keski-Suomen piiri ry:n tutkimusyhteistyötä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää pelaajien fyysisen suorituskyvyn yhteyttä jalkapallopelin korkeatehoisiin juoksuihin ja muihin pelianalyysissä havaittuihin tekijöihin. Tutkimuskysymyksiä olivat: korreloiko edistyneempien urheilijoiden Yo-Yo intervallimuotoisen palautumistestin tulos peleissä mitattujen korkeatehoisten juoksusuoritusten kanssa ja onko nopeudella ja teholla yhteys korkeatehoisiin juoksuihin. Lisäksi selvitettiin, onko ensimmäisen ja toisen puoliajan välillä eroja, sekä havaintaako pelipaikkaryhmien välillä eroavaisuutta kenttätesteissä ja pelianalyysissä.

Tutkimusta varten rekrytoitiin yksi joukkueellinen aktiivisia jalkapalloilijoita Suomen neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta. Tutkittavien fyysistä suorituskykyä mitattiin 30 metrin juoksutestissä, vertikaalihyppytestissä, edistyneempien urheilijoiden Yo-Yo intervallimuotoisessa palautumistestissä ja seitsemässä jalkapallopelissä.

Tulokset osoittivat, että edistyneempien urheilijoiden Yo-Yo intervallimuotoinen palautumistesti ei ole yhteydessä pelin aikana suoritettuihin korkeatehoisiin juoksuihin, joten kyseinen testi ei sovellu arvioimaan pelaajien kykyä toistaa korkeatehoisia juoksuja pelissä. Niin ikään 30 metrin juoksutestin mitatut nopeuden ja tehon arvot eivät ole yhteydessä korkeatehoisiin juoksusuorituksiin pelissä. Korkeatehoiset juoksut ja liikuttu kokonaismatka olivat pienempiä toisella puoliajalla, mikä viittaa pelin loppua kohti kasvavaan väsymykseen ja/tai alitajuiseen tai tietoiseen valintaan säädellä liikkumista pelin aikana. Vain 30 metrin juoksutestissä havaittiin pelipaikkaryhmien välisiä eroja kenttätesteistä. Yleisesti ottaen hyökkääjät olivat lähes poikkeuksetta parhaimpia niin kenttätesteissä kuin pelianalyysin mitatuissa muuttujissa, mikä saattaa johtua siitä, että hyökkääjät usein osallistuvat ratkaiseviin palloihin hyökkäyspäässä ja ovat usein joukkueen nopeimpia, koska nopeudella voidaan luoda etua vastustajaa nähden. Lisäksi joukkueen käyttämä muodostelma on saattanut vaikuttaa hyökkääjien korkeatehoisten juoksujen määrään. Sitä vastoin puolustajat suoriutuivat keskimäärin heikoiten ja pelipaikan sisäiset erot olivat heidän joukossaan suurimpia, mikä voi johtua heidän taktisesta roolistansa. Sen sijaan keskikenttäpelaajat liikkuivat kokonaismäärällisesti eniten ja pelipaikkaryhmän sisäinen eroavaisuus pelaajien välillä oli pienin. Kaiken kaikkiaan tämän tutkielman tulokset osoittavat, kuinka paljon pelaajat liikkuivat Suomen neljänneksi korkeimman sarjatason peleissä ja mitkä testitulokset olivat yhteydessä pelimuuttujiin.

Game analysis has been one of the most important research topics in football lately. The game has accelerated even further and the relationship between work and recovery has changed. The current trend shows a preference for shorter and more intense game periods, so one of the most popular research topics has become high-intensity runs during the game. Amount of high-intensity running has increased due to physical improvement. However, the relationship between physical performance and high-intensity running in football has hardly been studied at all in Finland. Similarly, differences in physical strain and characteristics have been observed between playing positions. The results would provide information on the characteristics, differences, and requirements of playing positions in order to develop players even better.

The research is part of the research collaboration between the University of Jyväskylä, Polar Electro Oy and the Finnish Football Association's Central Finland District. The aim of this master's thesis was to discover the connection of players' physical performance to the high-intensity runs of a football game and other factors observed in game analysis. Research questions were: do the Yo-Yo interval recovery test result for more advanced athletes correlates with high-intensity running performance measured in games, are speed and power related to high-performance running, whether there are differences between the first and second halves in the game, and whether there are differences in field tests and game analysis.

For the study, one team of active football players was recruited from the fourth level in the league system of Finnish football. Subjects’ physical performance was measured in a 30 meter running test, a vertical jump test, the Yo-Yo interval recovery test for advanced athletes, and in seven football games.

The results showed that the Yo-Yo interval recovery test for advanced athletes is not associated with high-intensity runs performed during the game, which implies that the test is not suitable for assessing players’ ability to repeat high-intensity runs in the game. Likewise, the measured speed and power values in the 30 meter running test are not related to the high-intensity running performances in the game. High-intensity runs and total distance covered were lower in the second half, suggesting increasing fatigue towards the end of the game and or a subconscious or conscious choice to control movement during the game. Only in the 30 meter running test, differences between the field tests were observed between the playing positions. In general, attackers were almost invariably the best in both field tests and measured variables in game analysis, which may be due to the fact that attackers often participate in crucial balls at the attacking zone and are often the team’s fastest players, as speed can create an advantage over an opponent. In addition, the formation used by the team may have affected how much high-intensity runs are covered by the attackers. In contrast, the defenders performed the weakest on average and the internal differences within the playing position were the largest in their group, which may be due to their tactical role. In contrast, midfielders covered the most distance and the intra-group difference between players was the smallest. All in all, the results of this research show how much the players moved in Finland's fourth highest level games and which test results were related to the game variables.