Aerobisen kunnon vaikutus toistuvaan sprinttiluistelukykyyn, simuloidun jääkiekko-ottelun aikaiseen liikkumiseen sekä ottelun jälkeiseen fyysisen suorituskyvyn pitkäaikaiseen palautumiseen

Abstract

Joukkuepalloilulajeissa vaaditaan kykyä toistaa lyhyitä maksimaalisia työjaksoja, mikä edellyttää sekä aerobista että anaerobista energiantuottokapasiteettia. Viime vuosina aerobisen kunnon merkitystä on voimakkaasti painotettu palloilulajeissa, koska sillä uskotaan olevan hyvin keskeinen vaikutus otteluiden aikaiseen fyysiseen suorituskykyyn sekä palautumisen tehokkuuteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia aerobisen kunnon vaikutusta jääkiekkoilijoiden toistuvaan sprinttiluistelukykyyn, simuloidun jääkiekko-ottelun aikaiseen liikkumiseen sekä fyysisen suorituskyvyn palautumiseen ottelun jälkeen.

Tutkimukseen rekrytoitiin 19 jääkiekkoilijaa alle 20-vuotiaiden korkeimmalta kansalliselta sarjatasolta, U20 SM-Sarjasta. Tutkittavien VO2max, maksimityöteho sekä laktaattikynnykset määritettiin polkupyöräergometrillä suoritetulla suoralla maksimaalisella hapenottokykytestillä. Otanta jaettiin mediaanijaolla korkeamman ja alhaisemman aerobisen kunnon ryhmiin kehonpainoon suhteutetun maksimityötehon perusteella. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin toistuvassa sprinttikyvyssä, simuloidun jääkiekko-ottelun aikaisessa liikkumisessa sekä fyysisen suorituskyvyn palautumisessa ottelun jälkeen. Toistuva sprinttikykytesti koostui viidestä 30 m maksimaalisesta luistelusprintistä, jotka suoritettiin 30 s palautuksilla. Simuloidun ottelun aikaista liikkumista tutkittiin Wisehockey- lähipaikannusjärjestelmällä, ja fyysistä suorituskykyä mitattiin toistuvan sprinttikykytestin keskiajalla ja nopeimmalla ajalla, isometrisen jalkaprässin maksimivoimalla sekä esikevennyshypyn nousukorkeudella. Fyysiset suorituskykytestit toteutettiin neljästi (lähtötasotestit sekä ottelun jälkeiset testit välittömästi sekä 18 h ja 51 h ottelun jälkeen).

Ryhmien välillä ei havaittu eroja toistuvassa sprinttikyvyssä, simuloidun jääkiekko-ottelun aikaisessa liikkumisessa eikä fyysisen suorituskyvyn palautumisessa. Aerobinen kunto ei ollut yhteydessä toistuvaan sprinttikykyyn eikä ottelun aikaiseen luistelumatkaan tai korkeatehoisen luistelun määrään. Tutkimuksen keskeinen löydös oli myös se, että fyysisen suorituskyvyn palautuminen jääkiekko-ottelun jälkeen vie noin kaksi vuorokautta. Aerobisen kunnon erojen ollessa vähäisiä, aerobinen kunto ei tämän tutkimuksen mukaan erottele yksilöitä toistuvassa sprinttikyvyssä, jääkiekko-ottelun aikaisessa fyysisessä suorituskyvyssä tai suorituskyvyn palautumisessa ottelun jälkeen.