Life design -ohjausmalli uusliberalismin kontekstissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Life design -ohjausmallia uusliberalismin kontekstissa. Tutkielma ymmärtää uusliberalismin aatesuuntauksena, josta on muodostunut viimeisten vuosikymmenten aikana hegemoninen tapa ymmärtää ja järjestää maailmaa. Life design -ohjausmalli puolestaan on käytetyin ohjausmalli muun muassa Suomessa.

Analyysin kohteena on Savickaksen ja työryhmän (2009) artikkeli Life designing: A paradigm for career construction in the 21st century. Se on ensimmäinen ja viitatuin Life design -ohjausmallia käsittelevä julkaisu. Artikkelia analysoidaan tutkimuksessa diskurssianalyyttisesti. Analyysin kohteena on, millaisia oletuksia Life design -ohjausmalli konstruoi ohjauksen kohteena olevasta yksilöstä, ohjaajasta ja yhteiskunnasta ja minkälaisia toiminnan mahdollisuuksia ohjausmalli tuottaa ohjattavalle ja ohjaajalle. Näitä merkityksiä tarkastellaan suhteessa uusliberalismia käsittelevään kirjallisuuteen.

Life design -ohjausmalli pyrkii tuomaan ohjaukseen emansipaation mahdollisuuden, mutta samaan aikaan ohjauksen keskeinen tavoite on tukea yksilöä sopeutumaan. Näin ollen ohjausmalli tuottaa dilemmaattisen position sekä ohjattavalle että ohjaajalle. Lisäksi ohjausmalli pyrkii tuomaan ohjaukseen kontekstuaalisuutta, mutta konteksti merkityksellistyy mallissa yksilön lähiympäristönä, eikä laajempana kulttuurisena ja yhteiskunnallisena kontekstina. Yhteiskunnallinen konteksti hyväksytään ohjausmallissa elämän vääjäämättömänä puitteena. Tällöin ohjausmallilla ei ole resursseja tunnistaa ja haastaa myöskään uusliberalistista hegemoniaa. Havainnot johdattavat tutkielman pohtimaan, millaista olisi kriittistä toimijuutta vahvistava ohjaus.