Neljäsluokkalaisten oppilaiden yrittäminen 20 metrin viivajuoksutestissä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää neljäsluokkalaisten oppilaiden yrittämistä 20 metrin viivajuoksutestissä. Tutkimuksessa tutkittiin oppilaiden itse kokemaa yrittämistä ja rasittuneisuutta sekä oppilaiden saavuttamaa maksimisykettä testin aikana. Lisäksi tutkittiin oppilaiden kokemusta omasta pätevyydestään liikunnassa. Tavoitteena oli selvittää, yrittävätkö neljäsluokkalaiset oppilaat Move! -mittausten kaltaisessa 20 metrin viivajuoksussa parhaansa. Lisäksi tutkittiin, onko yrittämisen määrä, koettu rasitus, koettu pätevyys liikunnassa tai mittauksen aikainen maksimisyke yhteydessä mittauksen tulokseen ja sitä, onko sukupuolten välillä eroja mitatuissa muuttujissa. Tutkimukseen osallistui 86 neljäsluokkalaista oppilasta kuudelta luokalta ja kahdesta keski-suomalaisesta koulusta. Mittaukset suoritettiin Move! - fyysisen toimintakyvyn mittariston 20 metrin viivajuoksumittauksen protokollan mukaisesti. Tutkittavien sykettä mitattiin Polarin sykesensoreiden ja Polar GoFit-sovelluksen avulla. Mittauksen jälkeen oppilaat täyttivät kyselylomakkeen, jossa he arvioivat suorituksensa aikaista yrittämistään, rasittuneisuuttaan sekä koettua pätevyyttään liikunnassa. Yrittämistä ja koettua liikunnallista pätevyyttä arvioitiin Likert-asteikon avulla ja rasittuneisuutta Borgin kymmenportaisella asteikolla. Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla ja sukupuolten välisiä eroja riippumattomien otosten t-testillä. Tulokset osoittivat, että koehenkilöt kokivat yrittäneensä mittauksen aikana erittäin kovasti (4.62) ja heidän kokema rasitus mittauksen aikana oli melko korkeaa (6.94). Tutkittavien keskimääräinen maksimisyke mittauksen aikana oli 202.95, mikä on melko lähellä maksimisykkeen arviointikaavoilla laskettua 11-vuotiaan maksimisykettä. Sukupuolten välillä ainut tilastollisesti merkitsevä ero oli koetussa yrittämisessä, jossa tyttöjen yrittäminen oli poikia korkeampaa. Tulosten mukaan koetun pätevyyden liikunnassa ja mittauksen tuloksen välillä oli yhteys siten, että parempi koettu pätevyys oli yhteydessä parempaan tulokseen. Sen sijaan maksimisykkeen, koetun yrittämisen tai rasituksen ja viivajuoksutuloksen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että neljäsluokkalaiset oppilaat yrittivät riittävän kovasti viivajuoksumittauksessa, jotta mittaus voi kuvastaa luotettavasti heidän kestävyyssuorituskykyään. Neljäsluokkalaiset eivät ole varsinaisten Move! - fyysisen toimintakyvyn mittausjärjestelmän kohderyhmää, joten tulokset eivät ole yleistettävissä 5-luokkalaisten Move! -mittauksiin. Todellisiin Move! -mittauksiin osallistuvien oppilaiden yrittämiseen viivajuoksumittauksessa tulisi kohdistaa jatkossa tutkimusta, jotta 20 metrin viivajuoksumittauksen soveltuvuudesta alakouluikäisten lasten kestävyyskunnon mittaamiseen saataisiin lisää tietoa.

The purpose of this study was to investigate how much effort Grade 4 students put when they were performing 20-meter shuttle run test. This study also examined students’ perception and exertion after the test. Maximum heart rate during shuttle run test and students own experience of their competence in physical education was also examined. In addition, this study investigated associations between effort, perceived exertion, perceived competence in physical education, maximum heart rate during the shuttle run test and measurement result. Gender differences in the measured variables were also studied. The study involved 86 Grade 4 students from six classes and two schools in Middle Finland. Measurements were organized according the protocol of Move! -Fitness Test Battery. Subjects' heart rates were measured using Polar heart rate sensors and Polar GoFit application. After the shuttle run test, students filled a questionnaire in which they estimated their level of effort and exertion in the test and perceived competence toward physical activity. The level of effort and perceived competence towards

physical activity were assessed using the five-point Likert scale and exertion on the Borg’s ten- point scale. Relationships between variables were examined using Pearson’s correlation

coefficients and gender differences were examined using an independent samples t-test. The results showed that subjects perceived that they had tried very hard during the shuttle run test (4.62) and that the exertion they experienced during the measurement was quite high (6.94). The average maximum heart rate of the subjects during the measurement was 202.95, which is quite close to the maximum heart rate of an 11-year-old calculated by the maximum heart rate assessment formulas. The only statistically significant difference between the genders was in perceived level of effort. Girls’ level of effort was higher than boys’. According to the results, there was a relationship between the perceived competence towards physical activity and the result of shuttle run test. Better perceived competence was associated with a better result in the test. In contrast, no statistically significant associations were observed between maximum heart rate, perceived level of effort or exertion and shuttle run test result. In conclusion, based on the results Grade 4 students tried hard enough in the test to give reliable information about their endurance performance. However, fourth graders are not the actual target group of the Move! - physical performance measurement system, so the results cannot be generalized for Grade 5 students who perform the test in Move! -system. Research on level of effort in actual Move! - measurements is needed for getting more information about the suitability of 20-m shuttle run test in testing endurance performance of primary school children.