Sekaryhmät vai erillisryhmät? : yläkoululaisten toiveita koululiikunnan ryhmäjaoista

Abstract

Koululiikunnassa on Suomessa käytössä pääasiassa kahdenlaisia opetusryhmiä: sukupuolen mukaan jaettuja erillisryhmiä sekä sekaryhmiä. Aikaisemmin yläkouluissa erillisryhmät on määrätty käytettäväksi, mutta nykyään opetusryhmien muodostaminen on opetuksen järjestäjän toimivallassa. Sekaryhmät ovat yleistyneet huomattavasti viimeisten vuosien aikana, nykyään monet kunnat ja koulut ovat siirtyneet kokonaan sekaryhmäopetukseen. Molempien ryhmäjakojen käyttämiseen on perusteita niin puolesta kuin vastaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkouluikäisten oppilaiden toiveita koululiikunnan ryhmäjaoista. Erityisesti tarkoituksena oli selvittää toiveita oppilailta, joilla oli aikaisempaa kokemusta sekä erillis- että sekaryhmissä liikkumisesta. Toiveisiin mahdollisesti yhteydessä olevina tekijöinä tarkasteltiin nykyistä liikuntaryhmää, aikaisempia kokemuksia liikuntaryhmistä sekä sukupuolta. Lisäksi selvitettiin, olisiko oppilailla muita ehdotuksia liikuntaryhmien muodostamiseen. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkein 389 oppilaalta kolmesta eri pirkanmaalaisesta koulusta. Määrällisen aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia, khiin neliö -testiä (χ2) sekä Mann-Whitneyn U -testiä. Laadullista aineistoa analysoitiin teemoittelemalla. 66 % tutkimukseen vastanneista oppilaista kannatti ennemmin erillis- kuin sekaryhmiä koululiikunnassa. Nykyisellä liikuntaryhmällä oli kuitenkin tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys toiveisiin ja mielipiteisiin. Siitä huolimatta, että kyselyyn vastanneilla oppilailla oli kokemusta molemmista opetusryhmistä, ainoastaan 19 % olisi halunnut liikunnan toteutettavan ennemmin eri ryhmässä, kuin missä kyselyyn vastatessa liikkui. Sukupuolella tai sillä, kuinka kauan oli kyseisessä ryhmässä liikkunut, ei ollut yhteyttä toiveisiin. Pienellä osalla oppilaista (10 %) oli muitakin ehdotuksia liikuntaryhmien muodostamiseen, ehdotukset perustuivat pääasiassa ryhmien jakamiseen oppilaiden taitojen, aktiivisuuden, motivaation tai kiinnostusten mukaan. Niin tämän kuin aiempien aiheeseen liittyvien tutkimusten perusteella oppilaiden toiveet koululiikunnan opetusryhmistä vaikuttaisivat nojaavan pitkälti tottumukseen. Tutkimusten, kirjallisuuden tai käytännön kokemusten perusteella ei voida yksiselitteisesti yleistää, kumpi ryhmäjaoista on parempi. Samalla opetuksen järjestäjän vapaus päättää ryhmäjaoista antaa mahdollisuuden hyödyntää tarkoituksenmukaisinta ryhmäjakoa juuri kyseisissä olosuhteissa. Molempien opetusryhmien hyödyntäminen opetuksessa voisi monipuolisimmin palvella koululiikunnan tehtävän täyttymistä.

There are basically two ways of organizing physical education (PE) in Finland: single-sex and coeducation. Previously single-sex was the norm in PE but nowadays it is up to the education provider how to form groups in PE. Coeducation has become more and more popular in the past few years and many municipalities and schools have moved to coeducational PE. Both single-sex and coeducation have their pros and cons. The purpose of this study was to investigate which grouping secondary school students prefer in PE. The primary goal was to examine the opinions of the students who had studied both in single-sex and coeducational classes in the past. It was also examined whether the student’s current group in PE, previous groups or sex was related to the opinions. Finally the students were asked if they had any other suggestions for forming groups in PE. The research data was gathered with a questionnaire. The study included 389 participants from three different schools in Pirkanmaa. The quantitative data was analyzed by using cross-tabulation, the Khi square test (χ2) and Mann-Whitney U test, the qualitative data was analyzed by using thematising. 66 % of the students who had studied both in single-sex and coeducational classes in the past, preferred single-sex PE. The current group in PE had a statistically significant effect on the opinions. Only 19 % of the students preferred a different group than the one they were currently in. The student’s sex or the length of time they had studied in the current group had no bearing on the results. A few students (10 %) had other suggestions for forming groups in PE, mainly proposing students’ skill levels, activity, motivation and interests as bases for grouping. Both this study and the previous studies indicate that students’ opinions are commonly based on conventions. It’s not possible to generalize on the basis of research, literature or experiences whether single-sex or coeducation is a better option in PE. At the same time the freedom of choice of the education provider leaves room for the best grouping in each particular case. Having both single-sex and coeducation in PE could better contribute to achieving its goals as a school subject.