Valmentajuus fitnessurheilussa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda fitnessvalmentajan ammatillisen osaamisen viitekehys, jota voi käyttää valmentajan oman osaamisen arviointiin, sekä koulutuksen kehittämiseen ja valmennusosaamisen objektiiviseen seurantaan. Tutkimuksen toinen keskeinen tavoite oli selvittää viitekehyksen pohjalta luodun kyselytutkimuksen toimivuutta fitnessvalmentajien osaamisen arvioinnissa. Kolmantena tavoitteena oli selvittää millaisena valmentajuus koetaan tällä hetkellä ja millaisia valmentajia fitnessurheilun valmennuskentällä toimii. Tutkimuksen kohdejoukkona toimi Suomen Fitnessurheilu ry:n lisenssin omaavat valmentajat (n=61) ja urheilijat (n=282). Teoreettinen viitekehys luotiin suomalaisen valmennusosaamisen mallin (Hämäläinen 2014) pohjalta, käsittämään fitnessvalmentajien keskeisimmät osaamisalueet. Viitekehyksen pohjalta luotu kyselytutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena syksyllä 2019. Valmentajien ja urheilijoiden taustoja sekä ilmiötä valmentajuuden taustalla selvitettiin viitekehyksen osaamisalueiden lisäksi avoimilla kysymyksillä. Mittareiden validiteetti ja reliabiliteetti selvitettiin pilottitutkimuksella sekä tilastollisin menetelmin. Teoreettista viitekehystä voidaan käyttää sellaisenaan valmentajan oman osaamisen arviointiin. Kyselytutkimuksen osa-alueet jakaantuivat niin urheilijoilla kuin valmentajillakin neljään faktoriin, ja valmennusosaamisen tasoa tulisikin selvittää jatkossa näiden uusien osa-alueiden avulla. Valmentajat ja urheilijat näyttäisivät omaavan samanlaisen käsityksen siitä, miten valmennusosaaminen toteutuu eri osa-alueilla. Urheilijoiden aineistossa löytyi kolme valmentajaryhmää, joiden osaaminen erosi merkitsevästi toisistaan. Valmentajien aineistossa vastaavaa jakoa ei havaittu. Valmentajaryhmien eroja ei voitu luotettavasti selittää, mutta korkeampi koulutustaso, urheilijan harrastusvuodet ja korkea urheilijan kilpailutaso olivat yhteydessä paremmaksi koettuun osaamiseen. Urheilijoiden aineistosta ilmeni, että korkeakoulutuksen omaavat valmentajat olivat ainoa tilastollisesti eroava ryhmä. Korkeakoulutettujen valmentajien osaaminen koettiin paremmaksi kaikilla muilla osa-alueilla, paitsi valmennuksessa toteutuvan kuulumisen tunteen osalta. Kokonaisuutena valmennusosaaminen on hyvällä tasolla. Tulevaisuuden koulutuksessa tulisi painottaa urheilijan kohtaamisen sekä valmentajan voimavarojen ja itsensä kehittämisen osa-alueita.