Valmentajakoulutus valmennusosaamisen vahvistajana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää UEFA C -valmentajakoulutukseen osallistuneiden valmentajien valmennusosaamisen kehittymistä. Tavoitteena oli kehittää Suomen Palloliiton alaista koulutusta ja löytää niitä tekijöitä, joita valmentajat kaipaavat koulutukselta. Tutkimuksen aikana maailmaa koetteli COVID-19-pandemia. Tästä johtuen tutkimuksessa oli otollista tarkastella myös pandemian aiheuttamien muutosten vaikutuksia koulutuksen järjestämiseen sekä valmentajien oppimiseen. Aineisto koostui vuonna 2020 UEFA C - valmentajakoulutukseen osallistuneista valmentajista (n=60). Koulutukset järjestettiin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Suomen alueella. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, jotka täytettiin ennen koulusta sekä heti koulutuksen päätyttyä. Valmentajakoulutuksen kesto oli 4–6 kuukautta, koulutusryhmästä riippuen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui Hämäläisen (2013) suomalaisen valmennusosaamisen mallia hyödyntäen, joka on rakennettu Côtén & Gilbertin (2009) tutkimukseen pohjautuen. Teorian pohjalta rakennettiin myös tutkimuksen mittaristo, jonka luotettavuutta sekä reliabiliteettia arvioitiin pilottitutkimuksella sekä tilastollisin menetelmin. Menetelmältään tutkimus edustaa kvantitatiivista tutkimusta, jossa on kuitenkin käytetty vahvasti myös kvalitatiivisia sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkimusmenetelmiä yhdistämällä voidaan tutkimuksen aihetta tarkastella monipuolisemmin. Tutkimuksena tarkoituksena on luoda mahdollisimman totuudenmukainen kuva valmentajien valmennusosaamisesta sekä sen kehittymisestä koulutuksen aikana. Valmentajat kokivat oman valmennusosaamisensa korkeaksi, minkä lisäksi he arvostivat valmentajataidoissa kaikista eniten vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja. Koulutuksella nähtiin olevan positiivisia vaikutuksia valmentajan kehityksessä. Valmentajat kokivat koulutuksessa käsiteltyjen sisältöjen tarkoituksenmukaisuuden vaihtelevasti. Lisäksi COVID-19-pandemia vaikutti valmentajien mielestä eniten koulutuksessa käytyyn vuorovaikutukseen muiden valmentajien kanssa. Tämän puuttuminen nähtiin heikentävän oppimista. Tulevaisuudessa valmentajakoulutuksissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota yksilölliseen koulutuspolkuun sekä monipuoliseen verkostoitumiseen.

The purpose of this study was to find out the development of the coaching skills of the coaches who participated in the UEFA C coaching education. The aim was to develop education under the Finnish Football Association and to find the factors that coaches require from education. During the study, the world was plagued by the COVID-19 pandemic. As a result, the study was also looking at the effects of the changes caused by the pandemic on the organization of education and the learning of coaches. The material consists of coaches who participated in UEFA C coach training (n=60) in 2020. The trainings were organized in southern, central and northern Finland. The material was collected with questionnaires, which were filled in before and immediately after the education. The duration of the coaching education was 4–6 months, depending on the group. The theoretical framework of the study was built using Hämäläinen's (2013) model of Finnish coaching skills, which was built based on Côtén & Gilbert's (2009) research. On the basis of the theory, a research metric was also built, the validity and reliability of which were assessed by a pilot study and statistical methods. In terms of method, the research represents a quantitative study, however, qualitative content analysis methods have also been used extensively. By combining research methods, the topic of research can be examined in a more versatile way. The purpose of the research is to create as true a picture as possible of the coaches' coaching skills and their development during the education. The coaches felt that their own coaching skills were high, in addition to which they valued interaction and interpersonal skills the most in their coaching skills. Training was seen to have a positive effect on coaches development. Coaches felt the appropriateness of the content covered in the training varied. In addition, coaches felt that the COVID-19 pandemic had the greatest impact on training interactions with other coaches. The absence of this was seen as impairing learning. In the future, more attention should be paid to individual training paths as well as diverse networking in coach training.