Minäkö hyvä isä? : pienten lasten isien käsityksiä isyydestä

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaisia isiä pienten lasten isät kuvailevat olevansa ja millaisia ovat heidän käsityksensä hyvästä isyydestä nykypäivän Suomessa. Tämän lisäksi tarkastelen isien perusteluita perhevapaiden pitämisestä. Tässä tutkimuksessa tämän päivän kulttuurisesti hyvää isyyttä kuvastaa käsitys sitoutuneesta isyydestä. Tällöin isä osallistuu perheen arkeen ja vastuunkantoon tasavertaisena vanhempana puolisonsa kanssa ja luo lapseensa emotionaalisesti läheisen suhteen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja perustuu sosiokonstruktivistiseen tutkimusorientaatioon. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2019 ja haastateltavina oli kuusi pienten lasten isää, joista enemmistö asui Keski-Suomessa. Haastateltavat olivat iältään 24–42-vuotiaita ja heidän lapsensa alle kouluikäisiä. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, mihin sovellettiin myös teorialähtöistä analyysia. Tulokset osoittivat, että isien toteuttama isyys oli pääpiirteittäin sitoutuneen isyyden mukaista. Isistä jokainen kuvaili itseään hyväksi isäksi, joka on tarvittaessa lapsen tukena ja turvana. Valtaosa isistä nosti esille perhekeskeisyytensä ja perheen kanssa vietetyn ajan merkityksellisyyden. Ennen kaikkea isät halusivat elää mukana lastensa jokapäiväisessä elämässä, johon kuului hyvän, vastavuoroisen ja keskustelunomaisen suhteen luominen lapseen. Keskeisimmiksi hyvän isän piirteiksi isät määrittelivät läsnäolon ja saatavilla olemisen lapsen elämässä. Kenenkään isän mielestä äidin ei kuuluisi olla ensisijainen perhevapaiden käyttäjä. Jokainen isä piti tärkeänä isien jäämistä perhevapaille. Isien keskeisin syy perhevapaille jäämiseen oli tahto tutustua omaan lapseen ja luoda häneen vahva side. Omaa perhevapaiden käyttämättä jättämistä perusteltiin lähinnä taloudellisilla syillä.