Vanhemmuus ja pienten lasten temperamentti sekä näiden väliset yhteydet vanhempien arvioimana

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa selvitettiin minkälaiseksi vanhemmat arvioivat omaa vanhemmuuttaan sekä 0-2-vuotiaiden lastensa temperamenttia ja millaisia yhteyksiä näiden väliltä löytyy. Vanhemmuutta arvioitiin myönteisen vanhemmuuden, vanhemmuuden stressin ja vihamielisen vanhemmuuden näkökulmista. Lapsen temperamenttia arvioitiin skaaloilla emotionaalisuus, aktiivisuus ja sosiaalisuus. Tutkimuksessa lisäksi selvitettiin, onko vanhemman epätyypillisellä työaikamuodolla yhteyttä vanhemmuuteen ja lapsen temperamenttiin. Tutkimuksen aineistona oli Perheet 24/7-projektin strukturoituun web-kyselyyn vastanneet vanhemmat, joilla oli 0-2-vuotias lapsi. Tutkimuksen otoskoko oli 89. Aineistoa analysoitiin kuvailevien analyysien, Spearmanin korrelaation, hierarkkisen klusterianalyysin (Wardin metodi), ristiintaulukoinnin ja Mann-Whitneyn U-testin avulla. Lisäksi aineistosta poimittiin kaksi vanhempaa case-tarkasteluun. Aineistoa tarkasteltiin sekä muuttujakeskeisesti että henkilökeskeisesti. Tutkimuksen mukaan vanhemmat arvioivat vanhemmuuttaan pääosin myönteisesti. Vanhemmuuden stressiä ja vihamielistä vanhemmuutta esiintyi vähemmän vanhemmuuden stressin ollessa yleisempää. Vanhemmuuden stressi ja vihamielinen vanhemmuus kytkeytyivät usein yhteen. Vanhemmat arvioivat lapsiaan sosiaalisiksi ja aktiivisiksi. Korkeat emotionaalisuuden arvot olivat harvinaisia, mutta niitä esiintyi vanhemmuuden stressin ja vihamielisen vanhemmuuden kanssa. Epätyypillistä työaikaa tekevät vanhemmat edustivat enemmän vihamielistä vanhemmuutta sekä arvioivat lapsiaan temperamentiltaan enemmän aktiivisiksi kuin säännöllistä päivätyötä tekevät. Tutkimuksen tulokset ovat suuntaa antavia pienen otoskoon ja aineiston valikoituvuuden takia.