Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia tulkintarepertuaareja ja opettajapositioita äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat ottavat suhteessa draamakasvatukseen eli draamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tutkimus kiinnittyy draaman aseman muuttumiseen valtakunnallisesti: vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelmassa draaman asema on merkittävämpi verrattuna aiempaan, ja draama mainitaan lähes 80 kertaa. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiainetta, draamaa ja opettajien käsityksiä on aiemmin usein tutkittu erillään, mutta draaman ja opettajien käsityksien yhteyden tarkasteleminen on jäänyt suhteellisen vähälle.
Aineistoni koostuu 66 kyselyvastauksesta, jotka on kerätty Webropol-sovelluksen avulla Facebookissa olevasta
Äidinkielen opettajien epävirallisesta ryhmästä 2019-2020. Kyselyn vastaajat ovat tällä hetkellä tai ovat aiemmin olleet
äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia eri oppiasteilla. Opettajien käsityksien tutkimus on merkityksellistä sen vuoksi, että opettajat
to
imivat portinvartijan roolissa yhteiskunnan suositusten ja käytännön opetuksen välillä. Opettajat päättävät itse tavoistaan
toteuttaa opetusta, ja aiemman tutkimuksen valossa käsityksien on todettu vaikuttavan opetukseen. Lähestyn tutkimusta
seuraavien tutkimuskysymyksien avulla: 1. Mitä tulkintarepertuaareja on havaittavissa opettajien käsityksissä draamasta? 2. Miten opettajat positioivat itsensä suhteessa draaman käyttöön opetuksessa?
Tutkimukseni pohjautuu tulkintarepertuaarien ja opettajapositioiden tarkastelemiseen. Tulkintarepertuaareilla
tarkoitetaan kielenaineksesta koostettuja kokonaisuuksia, jotka ilmentävät opettajien keinoja käsitellä aihetta. Opettajapositioilla
taas tarkoitetaan asemointia ja asennoitumista käsiteltävään aiheeseen, joka taas ilmenee käytettyjen sanavalintojen ja verbaalisten resurssien kautta. Tarkoituksena on saada näiden kahden termin avulla mahdollisimman laaja ymmärrys opettajien tämänhetkisistä käsityksistä draamasta. Analyysissä löytyi kolme eri tulkintarepertuaaria: este- ja resurssirepertuaari, affektiivisuusrepertuaari sekä hyötyrepertuaari. Repertuaarit ilmentävät opettajien kokemia haasteita ja mahdollisuuksia käyttää draamaa, opettajien käyttämiä tunnepohjaisia ilmauksia sekä draaman antia äidinkielen ja kirjallisuuden opetukselle niin opettajan, oppilaan kuin myös ryhmän näkökulmasta. Opettajapositioita löytyi aineistosta viisi: kaipaaja, hyötyjä, rakastaja, alistettu ja velvoitettu.
Jokainen positio ilmentyy tulkintarepertuaarien kautta.
Tutkimuksesta käy ilmi draaman aseman olevan yhteiskunnallisessa näkökulmassa merkittävämpi kuin opettajien
kokemuksissa: opetussuunnitelma ei ole kaikissa tapauksissa pohjana draaman käytölle, vaan kokemuspohja on suurempi
motivaattori. Tämän lisäksi draaman käyttäminen on voimakkaasti riippuvaista opettajien kokemuksista suhteessa opetuksen
haasteisiin ja mahdollisiin resursseihin. Opettajat ilmentävät omaa käsitystään draamasta niin negatiivisin kuin positiivisin
ilmauksin. Draaman hyödyt tunnustetaan, ja opettajista suurin osa ilmentää vastauksissaan draaman käyttöä tai vähintäänkin halua
käyttää draamaa.
...
