Pakolaisia, agentteja ja vastavallankumouksellisia : ranskalaiset emigrantit Britannian julkisessa keskustelussa vuosina 1789-1794

Abstract

Pakolaisuus on kansainvälisesti ajankohtainen ilmiö ja pakolaisuuden historia tärkeä tutkimuskohde. Tämän tutkielman aiheena on yksi Euroopan modernin historian merkittävistä pakolaisliikkeistä, Ranskan suuren vallankumouksen aiheuttama emigraatio vuosina 1789-1815. Se on erityisen tärkeä ajanjakso pakolaisuuden historiassa, sillä moderni länsimainen pakolaiskäsitys oli vasta muodostumassa ja ranskalaisten emigraatiolla oli siihen merkittävä vaikutus.

Huomattava osa emigranteista pakeni vallankumousta Britanniaan. Tutkielman tarkoitus onkin selvittää, kuinka heihin Britanniassa suhtauduttiin ja millaisen vastaanoton he saivat. Tutkimuskohteena on Lontoon julkinen keskustelu emigraation alkuvuosina, 1789-1794, jolloin ranskalaiset emigrantit saapuivat ja vakiintuivat maahan. Lähdeaineistoksi on valittu Lontoossa julkaistua kirjallisuutta sekä raportteja parlamentin debateista muukalaislakialoitteen käsittelystä vuodenvaihteessa 1792-1793. Tutkielman lähtökohtana on poliittisen keskustelun analyysi, jonka metodeina käytetään käsitehistoriaa ja diskurssianalyysia.

Lontoon julkisen keskustelun ja parlamentin debattien analyysi osoittaa, että emigrantit jakoivat vahvasti mielipiteitä Britanniassa. He saivat osakseen niin huomattavaa myötätuntoa kuin suoranaista vihamielisyyttäkin, ja varsinkin kysymys pakolaisten auttamisesta oli hyvin polarisoitunutta. Lisäksi aineisto osoittaa, että kysymys emigranteista oli tiukasti sidoksissa yleisempään keskusteluun Ranskan vallankumouksesta ja sen aatteista. Kielteinen suhtautuminen vallankumoukseen ja myönteinen suhtautuminen emigrantteihin korreloivat vahvasti toisiaan, ja päinvastoin. Myös muutokset Ranskan poliittisessa tilanteessa heijastuivat brittien käsityksiin emigranteista; vallankumouksen radikalisoituminen lisäsi selkeästi emigrantteja kohtaan osoitettua sympatiaa, ja emigraation pitkittyessä he saivatkin Britannian hallinnolta ja yhteiskunnalta huomattavasti tukea. Toisaalta Britannian ja Ranskan välien kiristyminen ja emigraation kiihtyminen johti myös pelkoihin pakolaisten sekaan soluttautuneista vallankumouksellisista agenteista.

Migration is an internationally topical phenomenon and its history is an important research subject. The topic of this thesis is one of the most significant refugee migrations of modern European history, the French emigration of 1789-1815. It represents an especially interesting time period in the history of migration due to the influence the French émigrés had on the modern western idea of a refugee which, at the time, was only beginning to form.

Many of the French émigrés chose to take refuge across the Channel, in Britain. The purpose of this thesis is to analyze how they were received there and how the British public regarded them. The focus of the research is the London press and public discourse during the emigration’s early years, 1789-1794, when the émigrés arrived and settled in Britain. The source material consists of literature published in London at the time as well as reports of the Parliament’s debates on the Alien Bill. The basis of the thesis is in political discourse analysis and conceptual history.

Analyzing the London public discourse and the Parliamentary debates on the Alien Bill reveals that the émigrés strongly divided opinion in Britain. They were met with both considerable sympathy as well as direct animosity. The debate over what, if anything, should be done to help them became particularly polarized. In addition, the source material proves that attitudes towards the émigrés were closely tied with the general discussion surrounding the French Revolution and its ideals. A negative outlook on the Revolution correlated with a positive attitude towards the émigrés and vice versa. Changes in the political situation of France were also clearly reflected in the British understanding of the emigration; the radicalization of the Revolution notably increased the sympathy directed towards the émigrés and as the emigration became prolonged, they received considerable help from both the British public and the government. However, the growing tension between Britain and France and the increasing number of refugees arriving in Britain also led to strong fears about Jacobin agents among the émigrés, sent to incite revolt in the country.