Työelämän kehittämishanke : tutkimusraportti Pihlajalinnan kuntayhtiöiden työhyvinvointihankkeesta

Abstract

Suomessa on viime aikoina havahduttu kuntatyöntekijöiden ja erityisesti sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työkyky- ja jaksamishaasteisiin. Vaikka työkykyjohtaminen on yleistynyt, sote-organisaatioissa on muuta työikäistä väestöä enemmän sairauspoissaoloja ja myös työkyvyttömyysriskit ovat korkeammalla. Tässä raportissa käsiteltävässä työelämän kehittämishankkeessa tutkittiin viidelle eri Pihlajalinna Oyj:n kuntayhtiölle toteutetun työhyvinvointihankkeen vaikuttavuutta vuosilta 2017 ja 2018. Kehittämishankkeen tavoitteena oli kerätä kokemuksia hankkeen onnistumisista ja epäonnistumisista ja ottaa niistä oppia jatkoa varten. Toteutetun työhyvinvointihankkeen ohjauksesta vastasivat Pihlajalinnan konsernin HR-johto ja työterveyshuolto sekä 4event Oy. Hankkeen toteutukseen osallistui edellä mainittujen sidosryhmien lisäksi paikallisten kuntayhtiöiden johto- ja yhteyshenkilöt. Työhyvinvointihankkeen painopiste oli henkilöstön työkyvyn tukemisessa ja sairauspoissaolojen vähentämisessä. Lisäksi hankkeessa seurattiin kuntayhtiöiden työnantajakuvan kehittymistä ja väestön antamaa asiakaspalautetta. Hanke kohdennettiin yhteensä yli 2 200 sosiaali- ja terveysalan työntekijälle Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Hanke alkoi kuntayhtiökohtaisilla auditointikäynneillä ja työterveyshuollon toteuttamilla terveys- ja työkykykyselyillä, joiden perusteella valittiin lopulliset paikalliset tukitoimet. Hankkeen aikana toteutettiin yhteensä 76 erillistä palvelua. Kuntayhtiöiden key performance indicator -mittareissa ei havaittu hankkeen aikana merkittäviä muutoksia. Sairauspoissaoloissa oli kuntayhtiökohtaisia kehityseroja, mutta kaikkien kuntayhtiöiden yhteenlasketut sairauspoissaolot säilyivät samalla tasolla. Hankkeessa havaittiin, kuinka monitahoisia olivat ne syyt, jotka johtivat korkeisiin sairauspoissaololukemiin. Muissakaan seuratuissa KPI-mittareissa ei tapahtunut muutoksia. Sen sijaan työhyvinvointihankkeen prosessimittareissa havaittiin muutoksia, jotka olisivat aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna olleet riittäviä aikaansaamaan positiivisen vaikutuksen kohdepopulaatiossa. Parhaiten hankkeen aikana onnistuttiin tiedottamisessa ja palveluiden kustannustehokkaassa kohdentamisessa. Hukkaa syntyi vain vähän ja tarjottuihin palveluihin osallistuttiin pääsääntöisesti hyvin. Voimakkain valmennuksellinen tuki kohdistettiin henkilöille, jotka olivat työterveyshuollon alkukyselyn perusteella työkykyriskissä. Heille kohdennettujen palveluiden sopivuudesta ja tuloksellisuudesta saatiin positiivisia signaaleja, mutta kokonaisuudessaan kyseisten palveluiden laajuus ei ollut hankkeen aikana riittävä. Suuri osa henkilöstöstä jäi vielä tuen ulkopuolelle. Sidosryhmän sisäisessä arvioinnissa työhyvinvointihankkeen toteutus ja yhteistyö arvioitiin tyydyttäväksi tai hyväksi. Verrattaessa hankkeen toteutusta ulkomaalaiseen koontiartikkeliin saatiin kriittisempiä arvioita. Suurin osa vaikuttavuuteen vaadittavista osa-alueista toteutui hankkeen aikana vain osittain. Suurimmat puutteet havaittiin hankkeen liian lyhyessä kestossa ja siinä, että kohdepopulaatiosta ja riskihenkilöistä ei saatu riittävää ”otetta”. Työkykyjohtamisen käytänteitä arvioitaessa havaittiin, että jokaisella kuntayhtiöllä oli sovitut käytänteet, mutta niiden toteuttamisessa oli vaihtelua. Suurimmat puutteet havaittiin työkykyjohtamisen rakenteissa ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Tutkimushankkeen havaintojen perusteella laadittiin 15 erillistä johtopäätöstä, joita voivat hyödyntää kaikki ne tahot ja organisaatiot, jotka haluavat edistää sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työhyvinvointia, työkykyä ja jaksamista työelämässä.