Tutkielmassani tarkastelen suomalaisten nuorten syrjäytymistä aikalaiskriittisellä tutkimusotteella. Analysoin suomalaista syrjäytymiskeskustelua ja problematisoin ilmiön nimeltä ”syrjäytymisongelma”. Suomalaisen syrjäytymistutkimuksen mukaan syrjäytymisellä ei ole yksiselitteistä määritelmää eikä syrjäytyneiden tarkkaa määrää tai syitä sen takana tarkkaan tunneta. Suomessa syrjäytyneistä käytetään yleisimmin määritelmää ”NEET” (Not in Education, Employment, or Training). Tutkimukset osoittavat NEET-määritelmän olevan silti liian kapea ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä leimaava. Se ei myöskään vastaa nuorten kokemuksia syrjäytymisestä. ”Syrjäytymisongelma” heijasteleekin yhteiskuntamme arvoja eli sitä, mitä pidämme tärkeänä ja mitä odotamme kansalaisilta.
Osoitan, että syrjäytymisen tarkastelu Erich Frommin vieraantumisen käsitteen kautta auttaa ymmärtämään ”syrjäytymisongelman” moniulotteisuutta antaen historiallisen perspektiivin ongelmaan. Vieraantuminen ilmenee eri
aikoina eri tavoin ja on voimakasta kapitalistisissa yhteiskunnissa: Osoitan, että ”syrjäytymisongelma” on osoitus vieraantumisesta tänä päivänä. Esittelen syrjäytymisen ja marginalisoitumisen eroa ja pohdin, saako nuori marginalisoitua. Puhuttaessa NEET-nuorista on aina ensin kysyttävä: Kenelle NEET on ongelma – nuorelle vai yhteiskunnalle? Frommin mukaan tehokas yhteiskuntakone tarvitsee toimiakseen sopivan passiivisia työntekijäkansalaisia, mutta tällainen vieraantunut työnteko ei ole hyväksi ihmiselle. Koska ihminen on yhteiskunnan erottamaton osa, hän heijastelee sitä yhteiskuntaluonteen kautta, eli vieraantuneessa yhteiskunnassa elää vieraantuneita ihmisiä. Pohdin, heijastelevatko syrjäytyneet nuoret vain ”syrjäytynyttä yhteiskuntaa”?
On kulttuurinen arvokysymys, miten määrittelemme käsitteet kuten syrjäytyminen, syrjintä ja syrjäyttäminen. Tuon esiin, että suomalaisten nuorten on vaikea integroitua työelämään, he havaitsevat paljon syrjintää ja kokevat yhteisöllisyyden puutetta. Osoitan, että tämä on oireilua vieraantuneesta yhteiskunnasta. Esitän, että pääosin koulutuksen ja työn alueelle rajatut ratkaisut eivät riitä ratkaisemaan syrjäytymistä inhimillisenä ongelmana. Vieraantumisen teorian näkökulmasta yhteiskunnallisten muutosten onnistumiseksi tarvitaankin rakenteellisten uudistusten lisäksi uudenlaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Käsittelen kriittisen pedagogiikan hengessä syrjäytymistä aktiivisen kansalaisuuden näkökulmasta: Onko koulujen kansalaiskasvatuksesta vieraantumisen haastajaksi? Vieraantumisen voittamiseksi on panostettava kriittiseen ajatteluun, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen. Frommin teesi on, että yhteiskunnan tulee pohjata inhimillisille arvoille. Mikäli taloudellis-teknologiset intressit laitetaan ihmisen edelle, jää ihminen toiseksi – välineeksi. Vieraantumisen näkökulmasta ”syrjäytymisongelma” on osoitus siitä, että yhteiskunnan intressit ovat ristiriidassa yksilöllisten tarpeiden kanssa.
...
