Opetusvuorovaikutuksen laatu ja määrä 7. luokan matematiikan ja äidinkielen oppitunneilla

Abstract

Oppilaiden oppimisprosesseja tulisi ohjata kouluissa mahdollisimman tehokkaasti, joten tästä syystä opetusvuorovaikutuksen tutkiminen on tärkeää. Opetusvuorovaikutuksen tutkimista varten kehitettiin opettajan ja oppilaan välistä opetusvuorovaikutusta luokitteleva menetelmätyökalu. Tämän lisäksi tutkimuksen toisena tehtävänä oli selvittää, missä määrin opetusvuorovaikutuskategorioita esiintyy CLASS-S-menetelmän mukaisesti pisteytetyillä oppitunneilla. Menetelmätyökalun avulla myös opetusvuorovaikutuskategorioiden ajalliset esiintyvyydet pystyttiin määrittelemään oppitunneilta. Tutkimuksen aineistona oli CLASS-S-menetelmän mukaisesti pisteytettyjä oppitunteja. CLASS-S:n avulla opetuksen laatua arvioidaan ja pisteytetään kolmen opetuksessa annetun tuen kautta. Nämä ovat ohjauksellinen tuki, organisatorinen tuki sekä tunnetuki. Tutkimuksen aineistona oli 15 Alkuportaat-tutkimusprojektissa videoitua ja CLASS-S:n mukaisesti pisteytettyä oppituntia. Videot oli kuvattu 7. vuosiluokan matematiikan ja äidinkielen oppitunneilla. Tuloksista ilmeni, että opetuksessa esiintyi ajallisesti eniten oppilaiden oppimista tukevaa opetusvuorovaikutuskategoriaa, kun taas oppilaiden oppimista laajentavaa opetusvuorovaikutuskategoriaa esiintyi vähäisesti. Yllättävä tutkimuslöydös havaittiin myös CLASS-S:n mukaisesti luokitelluilta oppitunneilta: oppilaan oppimista laajentavaa opetusvuorovaikutuskategoriaa esiintyi eniten korkean tunnetuen oppitunnilla, vaikka hypoteesi on, että sitä esiintyisi eniten korkean ohjauksellisen tuen oppitunnilla.