Näkökulmia saamelaisuuden määrittelyyn : diskurssianalyysi saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitykseen annetusta lausuntopalautteesta

Abstract

Tutkin tässä pro gradussa saamelaisuuden määrittelyä ja siihen liittyvää kiistaa käyttäen aineistona vuoden 2018 saamelaiskäräjälakiluonnokseen annettuja lausuntoja. Vedenjakajana konfliktissa on ollut voimassaolevan saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmän kohta kaksi, jonka mukaan saamelainen “on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa” (Laki saamelaiskäräjistä 974/1995). Saamelaiskäräjät ei pidä kyseistä pykälää takeena henkilön saamelaisuudesta ja haluaisi, että se poistetaan saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmästä. Osa saamelaiseksi identifioituvista henkilöistä kannattaa tätä näkemystä, osa ei.

Olen valinnut aineistoksi saamelaiseksi identifioituvien tahojen lausunnot ja jakanut aineistoanalyysin kahteen osaan sen perusteella kannattavatko lausunnonantajat ns. lappalaispykälää vai ei. Tutkimukseni näkökulma on jälkikoloniaalinen ja tutkimusmenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysiä. Tutkin näkemyksiä saamelaisuudesta neljän eri tutkimuskysymyksen avulla: Mitä saamelaisuudesta sanotaan aineistossa? Miten eri tahot määrittelevät saamelaisuutta? Miten eri näkemyksiä saamelaisuudesta perustellaan? Kenellä nähdään olevan oikeus määritellä saamelaisuutta?

Lappalaispykälää vastustavien lausunnonantajien diskursseissa saamelaisuus näyttäytyy kansamuotoisena subjektiutena ja itsemääräämisoikeutena. Saamelaisuus nähdään myös kulttuurina, johon synnytään ja kasvetaan saamelaisyhteisössä ja jota siirretään aktiivisesti eteenpäin. Lappalais- ja saamelaiskäsitteiden nähdään tulleen vallatuksi ei-saamelaisten taholta niin, etteivät ne enää vastaa saamelaisten omaa käsitystä saamelaisuudesta. Näissä lappalaispykälää vastustavien lausunnonantajien diskursseissa korostetaan alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden ja ryhmäidentifikaation merkitystä. Lappalaispykälää kannattavien lausunnonantajien diskursseissa saamelaisuuden ensisijaisena perusteena pidetään polveutumista, erityisesti niistä saamelaisista, jotka ovat asuttaneet Suomen valtion aluetta ennen muita saamelaisryhmiä. Saamelaiskäräjät näyttäytyy heidän lausunnoissaan suljettuna valtayhteisönä, joka jättää osan saamelaisista saamelaiskäräjien vaaliluettelon ulkopuolelle. Näiden lappalaispykälää kannattavien lausunnonantajien diskursseissa korostuu itseidentifikaatio.