Saamelaisuuden diskursiivinen rakentaminen Suomen saamelaiskäräjien lausuntoteksteissä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen sitä, miten saamelaisuuden käsitettä rakennetaan diskursiivisesti Suomen saamelaiskäräjien vuosien 2014–2016 välillä julkaisemissa poliittisissa lausuntoteksteissä. Käyttämäni aineisto on valikoitu tutkimusasetelmasta käsin, ja tutkin sen avulla saamelaisuuden käsitteen rakentamista kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä hyödyntäen. Tutkielmani perustuu tieteenfilosofisesti sosiaalisen konstruktionismin varaan, ja siinä alkuperäiskansaisuutta lähestytään jälkikoloniaalisen yhteiskuntateorian tradition kautta, ilmiöön liittyvät historialliset valtasuhteet tiedostaen.

Tutkimusasetelmani jakautuu neljään alatutkimuskysymykseen. Ensimmäisessä tarkastelen saamelaisuuden käsitteen määrittelemisen ja siihen identifioitumisen kannalta tärkeimpiä kategorisia ominaisuuksia. Toisessa perehdyn hegemonisen saamelaisuuden käsitteen rakentumiseen. Kolmannessa erottelen saamelaisuuden eri muotojen välisiä intersektionaalisia elinvoimaisuuden hierarkioita. Neljänneksi tutkin saamelaiskäräjille ja saamelaisuudelle tuotettuja valtasuhdepositioita suhteessa suomalaiseen valtaväestöön. Kukin näistä osa-alueista selvittää osaltaan sitä, millaisia saamelaisuutta rakentavia diskursseja hyödynnetään tarkastelemissani lausuntoteksteissä.

Tutkimukseni perusteella tärkeimmät saamelaisuutta määrittävät ominaisuudet rakentuvat toisaalta lapsuudesta asti arjessa toteutuvan kielitaidon ja toisaalta saamelaisten erityisen luonto- ja kotiseutusuhteen ympärille. Hegemoninen saamelaisuus puolestaan jakautuu holistisen (saamelaisuuden eri osa-alueet tukevat toisiaan) ja kollektiiviseen (saamelaisuus toteutuu yksilön sijaan ryhmän tai kansan tasolla) saamelaisuuteen. Saamelaisuuden käsitteeseen liittyvät elinvoimaisuuden hierarkiat sen sijaan rakentuvat a) sukupuolen ja elinkeinon, b) iän ja kotipaikan sekä c) kotipaikan, sukupuolen ja poliittisten osallistumismahdollisuuksien leikkauspisteiden ympärille. Saamelaiskäräjien rakentamat valtapositiot puolestaan jakautuvat saamelaisten yhteistyöhalukkuuden, suomalaisten harjoittaman kuulematta jättämisen ja ulkopuolisten saamelaisuuden representaatioiden ympärille. Tuloksista voidaan lopuksi päätellä, että saamelaisuuden rakentaminen on toisaalta kategoristen ominaisuuksien ja hegemonisen saamelaisuuden osalta perinteisten käsitysten varaan rakentuvaa alkuperäiskansan käsitteen tuottamista ja toisaalta elinvoimaisuushierarkioiden ja saamelais-suomalaisten valtasuhteiden osalta saamelaisuutta tietoisesti vastadiskursiivisen toiminnan avulla uudistavaa toimintaa.