Aikapaikka - kulttuurimytologinen suhteellisuus : case saamelaisrummut

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee saamelaisen alkuperäiskansan uskonnollista mytologiaa 1600-1700-luvuilla kristillisen lähetyksen yhteydessä kerättyjen rumpujen sekä niihin liittyvien kirjallisten lähteiden tutkimuksen avulla. Tutkielman teoreettinen pääpaino on ajan ja paikan suhteellisuuden pohdinnassa kulttuurista maailmankuvaa visualisoivien rumpuaineistojen analyysin kautta. Teoreettisen pohdinnan kytkee käytännön merkityksellisyyteen kulttuurisesti kestävän kehityksen konteksti, josta käsin arvioidaan alkuperäiskansojen ontologisia ja epistemologisia kulttuurirakenteita kansallisena ja kansainvälisenä voimavarana. Osana postmoderneja dekolonisoivia diskursseja arvioin myös, miksi museoihin vietyjen rumpujen repatriaation eli palauttamisen tukeminen sekä yleinen saamelaisen kulttuurin arvon tunnustaminen on merkityksellistä saamelaisten lisäksi myös suomalaisen identiteetin ja valtion kestävälle kehitykselle. Tutkielma jakautuu kolmeen käsittelylukuun, joista ensimmäinen tarkastelee saamelaisen mytologisen kulttuurin symboliikkaa visuaalisen analyysin kautta. Visuaalisessa analyysissa teokset mielletään osana laajaa kulttuurista ympäristöä ja suhteessa siihen. Ensimmäinen käsittelyluku esittelee 71 säilyneestä vanhasta rummusta kolme päätyyppiä. Kolmen vanhan rummun lisäksi analysoin kolme postmodernia taiteilijakollektiivi Suohpanterrorin julisteteosta, jotka hyödyntävät vanhoista rummuista poimittuja symboleita. Toisessa käsittelyluvussa avataan tarkemmin tutkielman kulttuurimytologiaan ja strukturalistiseen semiotiikkaan kytkeytyvää teoriapohjaa ja suhteutetaan ensimmäisen käsittelyluvun visuaalisen analyysin tulokset kulttuurisesti kestävän kehityksen kehykseen. Viimeinen kolmas käsittelyluku on tutkielman teemat yleiselle metafyysiselle tasolle vievää teoriapohjaista pohdintaa, jossa keskitytään ajan eri ulottuvuuksiin. Tutkielmani eri luvuissa vastaan toisiaan syventävistä ja täydentävistä näkökulmista kysymykseen siitä, kuinka ajan ja paikan suhteellisuus näkyy saamelaisessa kulttuurimytologisessa symboliikassa. Kulttuurimytologialla tarkoitetaan tässä tutkielmassa uskonnollisia merkityksiä saavien kulttuuristen tarinoiden eli myyttien kokonaisuutta, jota riittinen toiminta ylläpitää.