Nykytaide oppimisen ympäristönä – Näkemyksiä nykytaiteesta, oppimisesta ja niiden kohtaamisesta

Abstract

The starting point of the study is the observation that the present conceptions of learning and the ways of describing it have a lot of in common with contempo-rary art and the language explaining and describing it. The study is looking to answer the question of how features and procedures of contemporary art can be described and concretised in such manner that its similarity to learning is dis-played. The study demonstrates that while the terminology used in the field of education is applied when discussing art, it does not end up defining, evaluat-ing, or valuing art per the aims of education. The study argues that the features associated with learning are naturally present in contemporary art. This prop-osition is supported by naturalistic and pragmatic notions of art. From the per-spective of learning the central features of contemporary art to be emphasised are diversity, eventness and the simultaneous existence of the familiar and the odd. The study creates broad models of thinking about contemporary art as a learning environment by utilising shared expertise. From the theoretical under-standing of art and learning as well as from the models of thinking a picture of contemporary art as a learning environment is formed, which is 1) playful but challenging, 2) connecting elements and is thus potentially meaningful, 3) con-currently communal and considerate of individuality, and 4) demanding and difficult to evaluate. Despite its difficulty or because of it, contemporary art, as a kind of pedagogy of detour, offers an environment to have dialogue with the world, means to embrace it and to learn.

Tutkimuksen lähtökohta on havainnossa, että nykyisissä käsityksissä oppimi-sesta ja tavoissa kuvata sitä on paljon samaa kuin nykytaiteessa ja sitä selittä-vässä ja kuvailevassa puheessa. Tutkimus etsii vastausta kysymykseen, miten nykytaiteen piirteitä ja toimintatapoja voi kuvata ja konkretisoida, jotta sen yh-täläisyydet oppimiseen tulevat esille. Tutkimus osoittaa, että vaikka taiteesta puhuttaessa käytämme kasvatusalan terminologiaa, se ei johda määrittelemään, arvioimaan tai arvostamaan taidetta kasvatuksen tavoitteiden mukaisesti. Tut-kimus väittää, että oppimiseen liittyvät ominaisuudet ovat nykytaiteessa luon-taisesti olemassa. Tukea ajatukselle antavat naturalistinen ja pragmatistinen taidekäsitys. Oppimisen näkökulmasta keskeisiksi nykytaiteen piirteiksi noste-taan moninaisuus, tapahtumallisuus sekä tuttuuden ja outouden yhtäaikaisuus. Tutkimuksessa muodostetaan jaettua asiantuntijuutta hyödyntäen yleisluon-toisia ajattelun malleja nykytaiteesta oppimisen ympäristönä. Teoreettisista käsityksistä taiteesta ja oppimisesta sekä ajattelun malleista tiivistyy kuva ny-kytaiteesta oppimisen ympäristönä, joka on 1) leikillinen, mutta haastava, 2) asioita yhdistävä ja siten potentiaalisesti merkityksellinen, 3) samalla aikaa yh-teisöllinen ja yksilöllisyyden huomioiva sekä 4) vaativa ja vaikeasti arvioitava. Haastavuudesta huolimatta tai juuri sen vuoksi nykytaide tarjoaa eräänlaisena kiertotien pedagogiikkana ympäristön käydä dialogia maailman kanssa, keino-ja ottaa sitä haltuun ja oppia.