4.-luokan oppilaiden kokemuksia oppitunneilla keskittymisestä sekä oppituntien aikaisten liikuntabreikkien vaikutuksista siihen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 4.-luokan oppilaiden kokemuksia oppitunneilla keskittymisestä sekä oppituntien aikaisten liikuntabreikkien vaikutuksista siihen. Tutkimus on laadullinen tutkimus, johon aineisto kerättiin kymmenen oppilaan yksilöhaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina keväällä 2018. Haastateltavat valikoitiin haastatteluun yhdestä Keskisuomen koulun luokasta lomakekyselyn avulla. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla teemoittelua ja tyypittelyä apuna käyttäen. Tutkimustulosten mukaan oppilaat kuvasivat keskittymistä, sitä helpottavien tai vaikeuttavien olosuhteiden, keskittyessä vallitsevan olotilan tai keskittymisen tulosten kautta. Suurin osa oppilaista yhdisti keskittymisen hyvään työrauhaan, osa puolestaan vireystilan muutoksiin ja osa parempaan oppimiseen. Oppilaiden suhtautuminen liikuntabreikkeihin ja niiden hyötyyn oppituntien keskittymisen kannalta vaihteli, mihin olivat yhteydessä oppilaan suosikkiliikuntabreikki ja hänen kokemustensa mukaan keskittymiseen parhaiten auttava liikuntabreikki sekä kyseisen breikin käyttö oppitunneilla. Oppilaat sijoittuivat neljään eri oppilastyyppiin: Varma tanssibreikkaaja, Epävarma tanssibreikkaajan, Epäilevän tanssibreikkaaja sekä Epäilevän liikuntabreikkaaja. Suurin osa oppilaista kuului Epävarmaan tanssibreikkaaja -oppilastyyppiin, sillä he olivat sitä mieltä, että liikuntabreikit auttavat keskittymään osalla tunneista, mutta eivät aina. Lisäksi heidän suosikkibreikkinsä oli tanssibreikki. Oppilailta nousi esiin viisi eri liikuntabreikkien keskittymiseen vaikuttavaa tekijää, jotka olivat: vireystilan muutokset, verenkierron lisääminen, ”hyvä fiilis”, kognitiiviset haasteet sekä työrauhan muutokset. Lisäksi oppilailta nousi esiin mielipiteitä siitä, millaiseen ajankohtaan koulupäivänä liikuntabreikki tulisi ajoittaa, jotta siitä olisi hyötyä keskittymiselle. Liikuntabreikkiä kaivattiin sellaiseen ajankohtaan, jolloin keskittyminen oli vaikeaa ja se saattoi ilmetä esimerkiksi huonona työrauhana. Liikuntabreikkiä ei toivottu tunnille, jota oli edeltänyt fyysisesti aktiivinen välitunti tai liikuntatunti. Oppilaiden mielipiteet erosivat kuitenkin suurestikin. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että oppilaiden kokemukset oppitunneilla keskittymisestä sekä oppituntien aikaisten liikuntabreikkien vaikutuksista keskittymiseen voivat olla hyvinkin yksilöllisiä. Koko luokan yhteiset liikuntabreikit eivät välttämättä palvele kaikkien oppilaiden tarpeita oppitunneilla keskittymiseen.