Ohjeistavat tekstit osana maahanmuuttajien terveydenhuoltoalan kieltä

Abstract

Ohjeistaminen on terveydenhuoltoalalla keskeinen kielellinen työtehtävä ja ohjeistamistilanteet moninaisia: ohjeita annetaan esimerkiksi työtovereille, potilaille ja potilaitten omaisille suullisesti ja kirjallisesti sekä erilaisia kanavia käyttäen. Työtilanteissa kielirekisterikin voi vaihdella hyvin muodollisesta epämuodolliseen ja esimerkiksi ammatillisesta kielestä murteisiin. Tässä laadullisessa tutkielmassa tarkastelen terveydenhuoltoalalla työskentelevien maahanmuuttajien ohjeistamisessa käyttämää kieltä lingvistisen analyysin keinoin. Potilaan ohjeistamisessa hyödynnetään tavanomaista terveydenhuollon vastaanottotilanteen kulkua eli esitellään puheena oleva asia ja kerrotaan siitä tarkemmin, esitellään tutkimuksen kulkua potilaan kannalta ja annetaan toimintaohjeita. Lopuksi päätetään keskustelutilanne. Työtovereitten kirjallisessa ohjeistamisessa käytetään tyypillisiä terveydenhuoltoalan konstruktioita ja ilmauksia, esimerkiksi vaillinaisia lauseita ja raporttikieltä. Tarkastelen tutkielmassani myös motivoimista ja rauhoittelua. Näiden kielellisten funktioiden ilmaisemiseen käytetään ohjeistamisen keinoja, ja motivoiminen ja rauhoittelu puolestaan vaikuttavat suotuisasti vuorovaikutustilanteeseen. Ohjeistajan institutionaalinen asema ja vastaanottotilanne sekä totutut käytänteet luovat kontekstin, johon ohjeistaminen sopii ja jossa direktiivisyys on hyväksyttävää. Ohjeita sävytetään vahvoiksi velvoitteiksi, kehotuksiksi ja suosituksiksi tai tarjotuiksi mahdollisuuksiksi. Käskevyyttä voidaan joko tehostaa tai lieventää erilaisin kielellisin keinoin: johdantolausein, modaalisin keinoin, selittämällä tai perustelemalla. Taito tukeutua kirjalliseen pohjatekstiin potilasta ohjeistaessa osoittaa, että työkieli rakentuu käsi kädessä yleiskielen kanssa ja että maahanmuuttajat hyödyntävät kielen aineksia rakentaessaan käyttökelpoisia ilmauksia ja toimivaa työkieltä ammatillisiin tarpeisiin. Vahvan kielitaidon myötä kasvaa mahdollisuus kielelliseen vaihteluun, mutta peruskielitaitokin riittää usein yksinkertaisten ohjeitten antamiseen.