Jalkapallon lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

Abstract

Jalkapallo yleisesti. Jalkapallossa kaksi 11 pelaajan joukkuetta pelaavat toisiaan vastaan kaksi 45 minuutin puoliaikaa ja enemmän maaleja tehnyt joukkue voittaa. Jalkapalloa pidetään maailman suosituimpana urheilulajina. Suomessa jalkapallon lisenssipelaajia on reilut 130 000 ja kansainvälisessä FIFA-rankingissa Suomen miesten A-maajoukkue on sijalla 62 ja naisten A-maajoukkue sijalla 28 (tilanne kesäkuu 2018). Taito ja tekniikka. Jalkapallon pelaamista vodaan pitää avoimena taitona, sillä pelaaja joutuu ottelun aikana tekemään suorituksensa jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Taitavan jalkapalloilijan tulee hallita motorisen taitosuorituksen kaikki vaiheet: stimuluksen tunnistaminen (havainnointi), päätöksenteko (miten stimulukseen reagoidaan, jos reagoidaan) sekä motorinen suorittaminen (tekniikka). Jalkapallo-ottelun aikana yksittäisellä pelaajalla on keskimäärin 37 - 64 pallonhallintaa, joiden aikana 53 – 71 pallokosketusta ja ajallisesti pallo hallussa noin 53 sekuntia. Yksittäisessä pallonhallinnassa on keskimäärin kaksi kosketusta ja yksittäinen hallinta kestää 1,1 sekuntia. Pallonhallinnassa keskinopeus on keskimäärin 12.9 km/ h ja huippunopeus 24.7 km/ h. Pelaajalla on ottelun aikana 34 -52 syöttöyritystä, joista 75 – 83 % onnistuu. Edellä esitetyissä luvuissa on suurta vaihtelua pelipaikan, joukkueen tason ja taktiikan mukaan. Fysiologia. Yksittäinen kenttäpelaaja liikkuu ottelun aikana keskimäärin 11 km, josta pallon kanssa 1-2 %. Liike on intensiteetiltään vaihtelevaa ja keskimääräinen työintensiteetti 85 % maksimisykkeestä. Energiantuoton perusta on aerobinen, mutta nopeuskestävyyden rooli on merkittävä. Tärkein ottelunaikainen energianlähde on lihaksiin varastoitunut glykogeeni (aerobinen ja anaerobinen käyttö), mutta ottelun korkeaintensiteettisissä vaiheissa energia tuotetaan välittömistä energialähteistä. Lyhyissä suorituksissa (nopeusosiot, kesto alle 10 sekuntia) energiaa tuotetaan adenosiitrifosfaatti- ja fosfokreatiinivarastojen avulla, tätä pidemmät sitten anaerobisen glykolyysin avulla. Energiaa tuotetaan ottelun aikana (matalan intensiteetin vaiheet ja lepovaiheet) myös rasvojen avulla. Biomekaniikka. Pallon potkaiseminen, ensimmäinen kosketus ja puskeminen ovat jalkapallon perustaitoja. Potkaiseminen on sarja rotationaalisia liikkeitä, joiden tarkoituksena tuottaa mahdollisimman suuri jalkaterän kulmanopeus. Pallon lähestyminen epäsuorasti noin 30-45° kulmassa on näytetty olevan kaikkein optimaalisin tuottamaan suurin säären kulmanopeus ja siten maksimaalinen pallon nopeus. Palloa haltuun ottaessa, kehonosien, jotka ottavat palloa haltuun, täytyy joustaa, jotta saadaan onnistunut haltuunotto. Pallon puskemisessa käytetään otsan keskiosaa, koska se on kallon paksuin osa ja myös tasaisin osa mikä vähentää virheitä. Pallon puskeminen vaatii räjähtävää voimaa, joka tulee keskivartalosta. Taktiikka. Taktiikalla joukkue pyrkii määrittämään, miten joukkue käyttää tilaa, aikaa ja toimii koko joukkue, osajoukkue ja yksilötasolla voittaakseen pelin. Tutkimuksissa otteluissa joukkueen menestymistä ennustaviksi tekijöiksi on esitetty seuraavia muuttujia: laukaukset, laukaukset kohti maalia, pallonhallinnan tehokkuus, oman joukkueen paitsiot, vastustajan keskitykset sekä ottelun pelaaminen kotikentällä. Urheilija-analyysi. Huippujalkapalloilijan puolikyykyn yhden toiston maksimi on noin 2.2 kertaa oma kehonpaino, kevennyshypyn nousukorkeus noin 55-60 cm, 10 metrin nopeustestin aika noin 1.75 sekuntia ja VO2max noin 65 ml/kg/min. Ammattilaiseksi nousseet pelaajat ovat harjoitelleet enemmän kuin puoliammattilaiset tai amatöörit. Erityisesti pelaajan tasoon aikuisena näyttää vaikuttavan lapsuuden ja nuoruuden omatoimisen harjoittelun/ pelaamisen määrä. Ravinto. Jalkapalloilijan ruokavalio on yleisesti samantapainen kuin normaali ruokavalio, mutta erityistä huomiota täytyy kiinnittää riittävään hiilihydraattien ja proteiinien saantiin. Energian- ja makroravinteiden saanti vaihtelevat harjoituskaudella ja kilpakaudella. Harjoitusmäärät ovat pienemmät pelikauden aikana kuin harjoituskaudella, jolloin vähemmän energiaan tarvitaan kilpakauden aikana. Harjoituspäivän aikana aterioita tulee olla 5-7 vuorokaudessa ja olisi hyvä pyrkiä jakamaan ateriat tasaisesti noin 3-4 tunnin välein. Valmennuksen ohjelmointi. Jalkapallokausi jaetaan neljään jaksoon: ylimenokausi, valmistavakausi I, valmistavakausi II ja pelikausi. Suomessa pelikausi ajoittuu kesään, jolloin ylimenokausi, valmistavakausi I ja valmistavakausi II muodostavat suurimpaan osaan muihin Euroopan sarjoihin verrattuna poikkeuksellisen pitkän jakson (noin viisi kuukautta), jolloin harjoittelussa voidaan keskittyä pelaajan omiin kehityskohteisiin ja voidaan jaksottaa lineaariseksi. Vastaavasti pelikaudella tavoitteena on otteluissa joukkueena menestyminen, jolloin harjoittelun jaksottelu kannattaa jaksottaa epälineaarisesti. Pohdinta ja johtopäätöksiä. Jalkapallo vaatii huipputasolla pelaajalta laajaa taito- osaamista, mutta myös hyvää ja monipuolista fyysistä suorituskyvykkyyttä. Suomessa lajilla on yli 130 000 lisenssipelaajaa, mutta etenkin miesten jalkapallon taso on kilpailullisella menestyksellä mitattuna heikko. Jos Suomessa halutaan nostaa lajin tasoa tulevaisuudessa, tulee huomiota kiinnittää lasten ja nuorten omatoimisen harjoittelun määrän ja laadun lisäämiseen, koulutettujen valmentajien lisäämiseen ja valmentajien pedagogisten- ja vuorovaikutustaitojen parantamiseen.