Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja sukupuolen yhteys liikuntatunnin kuormittavuuteen yläkouluikäisillä

Abstract

Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista tiedetään laajalti ja lukuisia toimenpiteitä koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen on toteutettu niin Suomessa kuin useimmissa länsimaissa. Toistaiseksi haasteena on ollut tavoittaa ne nuoret, joiden arkielämään ei kuulu säännöllinen liikunnan harrastaminen. Koulun liikuntatunneille osallistuvat kuitenkin kaikki oppilaat, myös vapaaajallaan vähän liikkuvat. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä sykealueella yläkoulun oppilaat liikkuvat liikuntatunnilla ja kuinka suuren osan tunnista sykkeet ovat terveyttä edistävällä tasolla. Lisäksi tarkasteltiin oppilaan vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja sukupuolen yhteyttä liikuntatunnilla mitattuun sykkeeseen. Tutkimukseen osallistui 363 yläkoulun oppilasta ja sykeaineisto kerättiin 14 eri koulusta ja 46 liikuntatunnilta. Liikuntatunnin fyysistä aktiivisuutta mitattiin sykemittarilla ja vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta kyselymittarilla. Nuoret luokiteltiin kolmeen ryhmään vapaa-ajan liikunnanharrastamisen määrän ja intensiteetin perusteella. Sykkeiden analysoinnissa käytettiin seuraavia terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden raja-arvoja: reipas liikunta, yli 140 lyöntiä minuutissa (bpm); kuormittava liikunta, yli 160 bpm. Kaikkien oppilaiden sykkeen keskiarvo oli 135 bpm, ja oppilaat liikkuivat keskimäärin 42 prosenttiä tunnin kestosta reippaalla tai kuormittavalla sykealueella. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden mukaan muodostetut ryhmät erosivat siten, että vapaa-ajallaan vähän liikkuvilla nuorilla oli korkeampi keskisyke ja he liikkuivat suuremman osan tunnista terveyttä edistävällä sykealueella verrattuna vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuviin nuoriin. Lisäksi pojilla oli korkeammat sykkeet kuin tytöillä. Tulokset osoittavat, että liikuntatunneilla sykkeet kohoavat terveyttä edistävälle tasolle erityisesti niillä nuorilla, jotka liikkuvat vähän vapaa-ajallaan.