Syrjäytymisen vastaisen pajatoiminnan periaateperusta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia periaatteita toisen asteen koulupudokkuutta ehkäisevään paja- ja hanketoimintaan liittyy. Periaatteet, joita tarkasteltiin, liittyivät yleisesti pajojen käytänteisiin, että näkemyksiin yksilöistä pajoilla. Niitä tarkastelemalla saatiin tietoa siitä, millaisin käytäntein nuorten yhteiskunnallista osallisuutta voidaan tukea ja toisaalta mitkä heikentävät sitä. Periaatteita tarkasteltiin pajojen ja hankkeen työntekijöiden näkökulmasta. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea suunnittelu- ja työntekijätasoilla toimivaa hankkeen henkilöä. Haastattelut analysoitiin kriittistä diskurssianalyysia hyödyntäen, joka soveltuu yhteiskunnallisten rakenteiden tarkasteluun emansipoivasta näkökulmasta. Aineistosta muodostui neljä erilaista periaatediskurssia: työmarkkinakansalaisuuteen kasvattamisen, empatia-, humanistinen ja uhridiskurssi. Keskeiseksi osallisuutta vahvistavaksi tekijäksi mainittiin empaattinen lähestymistapa. Nuorelle tarjottava yksilöllinen tuki oli keskeinen auttava elementti. Humanistisessa diskurssissa korostui puolestaan nuorten toimijuutta ja yhteiskunnallista osallisuutta vahvistaminen huolimatta siitä, liittyivätkö nuorten intressit normatiivisiin elämänvalintoihin vai eivät. Toisaalta kuitenkin normatiivisilta elämänpoluilta poikkeamisen nähtiin vaikeuttavan yhteiskunnallisen osallisuuden lunastamista. Tämän vuoksi toiminnassa korostuikin päällimmäisenä tavoite normatiivisille urille, työmarkkinakansalaiseksi kasvattaminen. Paja ohjasi omaksumaan yhteiskunnallista osallisuutta pitkälti työmarkkinakansalaisuuden kautta, vaikka työntekijät korostivatkin mahdollisuusrakenteiden merkitystä ensisijaisena syrjäyttävänä tekijänä.